sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Juhlavuosi 2017 pähkinänkuoressa

Se vuosi kun Suomi täytti 100. Ja valtioneuvoston kanslian pieni mutta pippurinen tehotiimi käynnisti Kokeilun paikan.

Some on tehnyt arjesta jatkuvaa jakamista ja juosten tallentamista. Pidempiin postauksiin pitää keskittyä, pitää raivata aikaa. Alvariinsa löydän itseni etsimässä sitä jotakin, jonka kyllä tallensin, mutta mihin..

Arjessa selviäminen vaatii systematiikkaa.

Kokeilun paikalla on oma bloginsa, Kokeileva Suomi -tiimillä omansa. Jotkut ajatukset eivät oikein ole istuneet kumpaankaan. Silloin löysin itseni Pulsesta; Medium on toinen oiva vaihtoehto.

Henkilöityykö asiantuntijuus lopulta aina?

Joka tapauksessa tarvitsen paikan, jossa peilata mennyttä, tuumailla tulevaa ja tallentaa siihen mennessä löytyneitä kultajyviä. - Heh, aivan kuten blogini yliöön summeerasin pääsiäisenä 2009. Jotain kestävää tässä ajatuksessa siis on.

Konkari Harold Jarche haastoi silti pitämään ajatukset omalla alustalla. Toinen ystäväni Merja Heinonen vaihtoi blogialustaa, juuri kun itse aprikoin omaa blogihiljaisuuttani. Liekö tekeillä blogien uusi nousu, vastavetona Twitterin merkkimäärän nostolle?

Mutta mitä näille yleisemmille huomioille sitten tapahtuu, kun tämä hanke päättyy ja palaan Verohallintoon? Puff..?

Mitä ylipäätään tapahtuu asiantuntijuudelle silloin, kun henkilö roolissa vaihtuu tai hanke päättyy? Missä on asian omistajuus? Se on helppo nakki, kenellä käytännössä ovat some-tilien avaimet. Jos ei ketään ole, feedi sitten vain kerta kaikkiaan lakkaa. Mutta kuinka kiinnostus asiaan sammuisi, vaikka pesti päättyykin?

Suomi näyttää mallia maailmalla ja oppii mukana

Vahva havainto tältä vuodelta on, että kansainvälinen huomio kasvaa. Suomalaisessa tavassa tehdä arjen kantavia tekoja on jotain ainutlaatuista. OECD listasi kärkihankkeemme globaaliksi trendiksi (Embracing Innovation in Government - Global Trends) sekä Suomen systeemisen muutoksen tekemisen kärkijoukkoihin (Systems Approaches to Public Sector Challenges).

Pohjoismaihin rakennetaan yhteistyömallina innovaatiohubia ja vaihto-ohjelmaa. Kokeilujen ja innovaatioiden parissa on verkostoja ympäri maailman. Viro ja Suomi sekä Pohjoismaat tekevät yhteistyötä myös tekoälyn parissa.

Kokeilut lisäämässä demokratiaa

Kokeilun paikka on huomattu myös demokratiatyökaluna. Sekä Helsingin että Reykjavikin kaupungit ovat tutustuneet avoimen lähdekoodin ratkaisuumme. Yllätykseni oli suuri, kun kuntatoimijat Suomessa näkivät alustassamme mahdollisuuksia aina koko kunnan toiminnan ohjauksesta osallisuustyökaluun. Helmikuussa 2018 Kokeilun paikka on esillä Urban Futures Conferencessa.

Käytännössä olemme tähän mennessä virkistäneet arjen kiertotalouden pienkokeiluja 100 000 eurolla. Rahoitusmekanismi itsessäänkin on kokeilu. Testaamme Kalasataman nopeista kokeiluista tuttua kokeilujen rahoitusmallia eli ostamme hankintalaki toisessa kädessä tuloksia kokeiluista. Tuloksia kerätään alkuvuodesta.

Yksi ilon aihe oli asiantuntijaraatimme analyysi kokeiluehdokkaista: "Mukana on aivan uusia toimijoita, ei vain kiertotalouden "usual suspects" -toimijoita". Toinen havainto oli uutuusarvon suhteellisuus. Innovaatioiden levittämisessä ainutkertaisuutta olennaisempaa on uutuus missä tahansa suhteessa; paikallinen uutuusarvo tai innovaation soveltaminen uudella paikkakunnalla.

Kokeileminen itsessään ei ole mitään.. 

Kokeilujen kipupisteiden tunnistaminen vaatii niin ikään oman asiantuntemuksensa. Tarjosimme osana kokeiluhakua valituksi tulleille kiertotalouskokeiluille myös sparrausta, niin viestinnässä ja markkinoinnissa kuin itse kiertotaloudessa sekä varsinaisen kokeilun läpi viemisessä. Tarvetta on ollut ja paljon on opittu, molemmin puolin.

Hypoteesini hyvän kysymyksen voimasta on osoittautumassa ohkaiseksi. Hyvänkin kysymyksen kun voi aina ohittaa tai käsittää toisin. Eric Riesin Lean Startup - Kokeilukulttuurin käsikirja (ansiokas suomennos Anu Rautanen ja Jussi Markula) tarjoaa hyvää konkretiaa, kun jopa kokeilun määritelmä on usein hakusessa. Hattu nöyrästi käteen: onnistuminen vaatii heti alusta alkaen jämäkämpää ohjausta. Tätä STEA toteuttaakin omassa ideahaussaan.

..kyse on oppimisesta!

Jotta onnistumme muutoksessa, tärkeää on lopulta vain se, kuinka nopeasti opimme. Olennaista on dokumentoida opit talteen samalla, kun juoksemme jo kohti seuraavaa tehtävää - ja muistaa soveltaa juuri oppimaansa jo siinä.

Koko Kokeilun paikan ydintehtävä onkin systematisoida ja kerätä laajan kokeilukentän opit talteen, uudelleen hyödynnettäviksi ja sovellettaviksi. Oma kokeiluhakumme on oivallinen pilotti siinä, mitä ne opit ovat, miten niitä sanoitetaan ja missä muodossa tehokkaimmin tallennetaan.

Seuraava rahoitettava teemamme armon vuonna 2018 on tekoäly. Mitä pienkokeilut tekoälyteemassa edes voivat olla? Mitä ihmettä siis rahoitamme? Kansallinen tekoälyohjelma sekä syksyn vierailut ovat hyvä kasvualusta aiheelle. Alkuvuoden tapaamiset lupaavat lisää osaamista. Oma paluu koulun penkille on jotain, mitä tuskin maltan odottaa.


Vuoden viimeisen päivän listani, kokeilulasit päässä: 

Tammikuu:   Kokeilun paikka aukeaa ja ensi kokeilijat kirjautuvat sisään
Helmikuu:    Kokeilujen kärkihanke esitellään Dubaissa
Maaliskuu:    Kokeilun paikka -yhteiskehittämistyöpajoja
Huhtikuu:     Kokeilukenttäkierroksia Suomessa
Toukokuu:    Lanseeraus: Vehviläinen, Tulevaisuuden valtiopäivät ja Aamu-TV
Kesä-elokuu: Ensimmäinen kokeilujen rahoituskierros kiertotaloudessa
Heinäkuu:     Suomi Areena
Syyskuu:       Kokeilun paikalle haetaan jatkuvuutta, kokeilevia rahoitusmalleja
Lokakuu:      Ekosysteemejä Etelä-Pohjanmaalla ja sparrausta UNDP Istanbulissa
Marraskuu:   Start Up Nations Summit Tallinnassa
Joulukuu:     Nordic Innovation Hub Kööpenhaminassa


Kiitos kuluneesta juhlavuodesta 2017!
Tehdään ensi vuodesta 2018 vieläkin upeampi - yhdessä.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Mikä matka!



Ei voi kuukausikaupalla olla hiljaa, parahti kollega lokakuulla ja puski seuraavaa uutiskirjettä matkaan. Kun laskimme aikaa, oli kulunut vasta muutamia viikkoja. Kuvastaa askeltamisen tahtia, jolla Kokeileva Suomi -tiimi on matkaa taittanut.

Kesäkuussa ihastelin uutta paikkaa työyhteisössäni:
Lupaa kysyä ja olla tietämätön. Kokeilla ensin. Haastaa ja tulla haastetuksi.
Tänään otettiin kollegan kanssa uusi haaste vastaan: pystytettiin keskenämme uutiskirje, kun asiasta vastaava oli hukkua omiin töihinsä. Eilen täytin EU:n hankintaportaaliin suunnittelukilpailun jälki-ilmoituksen (älä kysy - et halua tietää!) Syksyllä pystytettiin hackathon, jotta saataisiin aikaan parempi hankinta.

Uusi työ on haasteen vastaanottamista ja uuteen ryhtymistä. Sellainen onnistuu, kun yhteisössä on turvallinen tila kokeilla.
Turva syntyy luottamuksesta: kaveri auttaa, jos en osaakaan. Kantavana voimana on yhteinen tavoite: jokainen venyy, jotta mahdoton saavutetaan.
Toukokuun lopussa pidin perhesyistä ensimmäisen etäpäiväni ja menin Viikin kirjastoon. Ahdistus painoi. En saanut kiinni yhdestäkään kulmasta, miten lähteä määrittelemään kokeilujen digitaalista alustaa. Niinpä otin kynän käteen ja jäsensin tunnistamani osaset suhteessa toisiinsa.

Tänään hoksasin laittaa seinäkuvat vierekkäin. Perille on päästy - mutta mikä matka!
Kokeilun paikka on totta, me saatiin se julki!
En päätynytkään jalkapuuhun jouluksi.
Mutta niinkuin uutiskirjeen pääjutussa kirjoitan, tämäkin on vasta alku. Pala kerrallaan tehdään Kokeileva Suomi -yhteisön kanssa itsellemme työkalu, joka siivittää kokeilut lentoon, sytyttää kehittämisen roihun joka niemeen ja notkoon.

Vaan ensin hiljennytään sen suurimman ihmeen äärelle. Suloista joulua!

maanantai 29. elokuuta 2016

Uusi työ

Työn teon rakenteet muuttuvat. Tämä näkyy jo valtiollakin: on yhteinen tila, johon kaikkien ministeriöiden tekijät voivat tulla työpäiväksi. Se on alku. Jo viime tammikuussa puhuttiin virkamiehistä osaajien poolina, josta eri tarpeisiin voitaisiin löytää sopivin tekijä. 

Tekniikka vapauttaa osaamista ja mahdollistaa uudenlaiset "liitot". Tarkoitus ei enää tule ylhäältä alas, työnantajalta tekijälle. Me luomme tavoitteet yhteisönä, jonka jäseniä tahdomme olla - tai pikemminkin liitymme yhteisöön, jonka jäsenten tavoitteet sopivat omiini kullakin hetkellä.  

Uuden maailmanjärjestyksen liitokset ovat nopeita ja löyhiä, sanoo Stowe Boyd Sitran tuoreessa kirjassa. Boyd lainaa Esko Kilven sanoja: Jälkiteollisessa ajassa alustat perustuvat internetin logiikkaan. Ihmiset piipahtavat työhön yhdelle alustalle silloin tällöin; toiset tekevät jatkuvasti ja samanaikaisesti töitä useammalla. Kahtiajako työnantajan ja työntekijän välillä on mennyttä. 
Ennen nämä alustat olivat yrityksiä. Nyt mallina ovat pikemminkin kaupungit tai biologiset järjestelmät. 
Tästä pääsemme julkishallintoon ja demokratiaan. Kevät on todistanut myllerryksiä Atlantin molemmin puolin. Paljon siitä selittynee ihmisten pettymyksellä ja osattomuuden kokemuksella.

Teknologia tarjoaa tilaisuuden tulla mukaan. Helsingin kaupunki rakentaa parhaillaan osallisuusmallia. Myös kokeilujen yhteydessä
motiiveja tuntuu selittävän vaikuttamisen ilo ja yhteisöön kuulumisen merkitys. 
Käytettävissä oleva aikaikkuna vain ei pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissakaan ole ääretön. Olisi virkavastuutonta olla tarttumatta toimeen. On aika katsoa pelotta siihen, mikä kaikki ympärillä muuttuu. On aika osallistaa joukkojen viisaus luomaan yhteiset ja kestävät ratkaisut.

Jos aika on ajanut jonkin tekemisen tavan ohi, on oltava rohkeutta astua alas kuolevalta kaakilta ja sallia toimivat ratkaisut uudella menopelillä - vaikka sitten ilman omaa panosta. On oltava osa ratkaisua. 

torstai 30. kesäkuuta 2016

Kukin pelaaja paikallaan

Välähdys EM-jalkapallo-ottelusta. Joukkueessa pelaajilla on omat paikkansa. Onnistuminen riippuu yhteistyöstä ja siitä, kuinka kukin paikkansa täyttää.

Amatöörin sanoin yksi vartioi vastustajan etenemistä. Toinen nappaa pallon, ja alkaa vimmattu eteneminen kohti maalia.

Julkishallinnon hankkeissa ei yleensä ole ihmisvastustajia. Mutta olennaista on tunnistaa tekemisen esteet ja löytää ratkaisut, joilla kiertää ne.

Maali on suuri kuva + osaset yhdessä

Onnistumiseen vaaditaan suuren kuvan ymmärtämistä, sen pilkkomista pienempiin (hallittaviin) osiin. Toteutuksen on kyettävä tuottamaan nuo osat ja vielä liittämään ne yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.
Kompleksia systeemiä ei synnytetä ylhäältä alas ohjaten
vaan pienten toimivien juttujen päälle rakentaen. -Sami Paju
Kirjoitin Kokeileva Suomi -blogissa alun hahmotushaasteesta, kuinka helppoa olisi sännätä rakentamaan jokin digitaalinen kilke.

Mutta kulttuurinmuutoshankkeessa onkin aika tehdä jotain aivan muuta.

Kulttuurimuutos on yhteisön rakentamista

Kerätä jo kokeilleet viisaat ja kokeilujen tulokset. Jäsennellä kokonaisuudesta testiversio kuin pöytätestattavaksi heille ja monille muille. Kudottava yhteen yhteisöä luomaan yhdessä uutta ja lisää.

Ja vasta sitten on aika keksiä, mikä tästä vaatii digitaalisen tuen. Ja jos vaatii, niin millaisen. Sisältö edellä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tiimissä, jossa osaamiseni saa tulla täyteen käyttöön. Saa kysyä ja olla tietämätön. Kokeilla ensin. Haastaa ja tulla haastetuksi.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mutta mikä on kokeilu?

Olen tavannut VNK:n kokeilutoiminto-tiimissä Työ- ja elinkeinoministeriön alueellisten innovaatioiden ja kokeilujen käynnistäjiä ja oppinut Liikenne- ja viestintäministeriön Liikennelabran kokeilukonkareita.

Viime viikolla kohtasin Me uskaltajat Tuulenmäen Anssin vetämässä tarinapajassa - ja uskaltauduin itsekin kokeilemaan.

Kuntaliiton toimitusjohtaja viimeistään puhkaisi avaussanoissaan mahdollisia harhakuvia huomauttamalla kuivasti, että kunnissa on kokeiltu iät ajat. Ja itse asiassa, “kokeilukulttuurikin on keksitty ensin täällä”.

Myös alivaltiosihteeri haastoi tiistaina terävöittämään aatosta:
"Niin, niin, mutta mitä ne kokeilut oikein ovat? MITÄ UUTTA NYT TEHDÄÄN?"
  • Rahoittajat kysyvät, millä kriteereillä ehdotus täyttää kokeilun tunnusmerkit. 
  • Ongelman ratkaisijat kysyvät, miten pilkkoa kokonaisuus kokeiltaviksi osiksi. 
  • Kokeilijat kysyvät, miten perustella rahoitushakemusta kuntien päättäjille.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Virkamies kokeilujen tiellä

Aloin toukokuussa tehtäväkierrossa Valtioneuvoston kanslian Politiikka-analyysiyksikössä (PAY). Joka toinen viikko kokeilutoiminnossa, joka toinen omassa kotipesässä tarjoaa kuin koelaboratorion ja oivallisen näköalan muutoksen läpivientiin ja poliittiseen valmisteluun.

Julkishallinto ketteröityy hurjaa vauhtia.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat koostuneet perehtymisestä jo tehtyyn ja koottuun. Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminto (VNTEAS) ja kesäkuussa 2015 julkaistu Design for Government -hanke loivat kuvaa yhteiskuntaa muovaavista ilmiöistä. Viraston virkamiehen silmin tuo työ ankkuroi kokeilut osaksi hallitusohjelmaa.

Kiihdyttämöstä kiertoon

Tämä tarina taisi alkaa viime kesälomalla, kun VM:n virkamies usutti luomaan jotain jännää verotuksen tiimoilta Digihaasteeseen. Siitä syntyi oma kokeiluni: apps-ehdotus työnantajavelvoitteiden automatisoimiseksi.

"Kisan" ainoa apps herätti kyllä kiinnostusta, mutta samalla matka on paljastanut yhden valtionhallinnon heikkouden.

Vaikka olisi rahoitustakin, ilman kotipesää ei mitään tapahdu. Eikä siilon ulkopuolelta ole kovin helppo kaupata tekemistä. Niinpä TEM ei lopulta pakolaistulvan alla (I presume..) tarttunut enää uuteen tekemiseen vaan lähti kartoittamaan markkinoilla jo olevaa.
Perästä kuuluu?

Intohimo kantaa aina

Samaan aikaan pääministeri käynnisti tulevaisuusselonteon työn murroksesta ja työn tulevaisuudesta Suomessa. Juuri aihepiiri, jota olin appsia varten kartoittanut ja kolunnut! Mielenkiinto on match.

Samaan aikaan päivänvalon näki Kokeilujen digitaalinen rahoitusalusta -raportti. Siinä mm. Kokeilukummit kartoitti verkostona kokeilujen esteitä ja ruohonjuurikokeilujen rahoittamista.

Kun poliittinen puolto asialle oli selvä, puhelin soi: "Vieläkö olet kiinnostunut työskentelemään alusta-asioiden parissa?"

Oma osaaminen yhteiseksi hyväksi

Yksi askel julkishallinnon ketteröitymiseen on, että virkamiehistö nähdään osaajien poolina, josta ammentaa. Tämä nousi esiin vuoden alussa järjestetyssä digiosaamiseen tähtäävässä virkamiehistön valmennusohjelmassa. Siellä esillä oli mm. nyt jo käynnistynyt henkilökierto. Lähde mukaan, suosittelen!

Aion täällä kirjata huomioita niin kierron ja viisastumisen saralta kuin itse tekemisestä. Mitä muuta?

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Maanantaina avaan uuden oven



Tabermann sanoitti sen:
 "Hillittömästi kaipaamatta 
et kykene lentämään 
mahdottoman 
tuolle puolen." 

Eleanor Roosevelt lupasi:
"One thing life has taught me: if you are interested, you never have to look for new interests. 
They come to you. 
When you are genuinely interested in one thing, it will always lead to something else." 


Hesarin haastattelun jälkeen minulta on kysytty useita kertoja, mitä oikein ajattelen työn tulevaisuudesta. Joulun alla jaottelin Sulavan blogissa teknologian aiheuttaman muutoksen kahtalaiseksi: on helpompi tehostaa omaa tekemistä kuin luoda uutta sisältöä ja uudistua. Tuo jälkimmäinen paradigman muutos on kuitenkin Suomen kohtalon kysymys. Ei ole samantekevää, kuinka siihen suhtaudutaan.

Esteistä suurin on pelko, kirjoitin keväällä Pulsessa, ja oman aseman turvaaminen. Pelosta voi päästä vapaaksi, ja avaimet ovat jokaisen muutosta kaipaavan ulottuvilla.

Omalla matkallani työntekijänä olen joutunut paikoin epäsuosioon, yhä useammin epämukavuusalueelle mutta ennen kaikkea olen päässyt näköalapaikoille.
Niistä tärkein on kuitenkin se, jossa uskallat kurkistaa omaan sisimpääsi.

Näet kahleet,
jotka rajoittavat luovuuttasi ja inhimillisyyttäsi.
Tahto päästää irti on rohkeutta.
Se on alku.

Oheinen kuva on kannustanut minua kasvuun.
Uskon että se pätee jokaiseen,
joka tahtoo palvella omalla osaamisellaan.

On aika kasvaa.
Maanantaina avaan uuden oven.