lauantai 28. marraskuuta 2015

Muutu tai kuole!

Muutu tai kuole. Muutosvastarinta!
Mutta miksi muuttaa jotain mikä ei ole rikki?

Osaamisen kehittämissovellus kaipasi tietoa käymistäni talon ulkopuolisista koulutuksista. Juuri laskutetut kurssimaksut olivat esillä matkalaskua koostavassa sovelluksessa toisessa ikkunassa. Etsin ohjelmat auki kolmanteen, ja niin sain copy-pastaamalla lähes suurtuotannon edut käyttööni.

Aamukahvilla pohdin, mitä rakastamani juusto mahtoikaan maksaa. Muistin Foodie.fi-sovelluksen kännyssäni.

Sen, jolle en oikein ole keksinyt käyttöä, kun olen niin urautunut käväisen-kaupassa-kotimatkalla-tapoihini. Sen joka uutisoi viime viikolla tarjoavansa maksamisen myös mobiilisti.

Palvele paremmin

Suurennuslasi - tuo nettisurffaajan varma opas hakukenttään - toikin viereensä kutkuttavan vaihtoehdon: viivakoodinlukija? Kamerankäyttö ok ja kohdistus viivakoodiin. Tulos: EAN .. ei kuulu valikoimiin.

Ei se mitään, innostunut kokeilija käänsi kameransa viereiseen viikunahillopurkkiin. Tuotteen nimi, kilohinta, ja alkuperämaa esillä, ja tuote oli tarjolla ostoskorissa.

Disruptio on ollut liiketoiminnan ajuri ja on sitä yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Julkishallinnon jälkikäteiset paperi-ilmoitukset ovat kauhistus diginatiiveille. Teknologia ja oivallukset ovat ulottuvillamme.
Bisneksessä voittajia ovat ne, jotka nyt keskittyvät toteuttamaan tulevaisuuden itsestäänselvyydet. Näin myös julkinen sektori. #KaPA Kopponen Twitterissä
Miten julkishallinto vastaa?

Jos minä olisin yrittäjä, haluaisin kääntää EAN-lukijan juuri ostamaani iPadiin. Tahtoisin viedä uutukaisen skannauksesta käyttöomaisuuskirjanpitoon ja pienhankintana tuloslaskelman kuluihin, verotettavaa tulosta oikaisemaan. Ja unohtaa sitten koko jutun, keskittyä tekemään tulosta.

Vaivattomammin, ilman hallinnollista taakkaa, kiitos.
Ei mulla muuta :)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Slush-välähdys tulevasta

Government goes Slush, ideoi Muutoksentekijät -väki ja haastoi mukaan Virkamiesten avoimen verkoston. Myös Verohallinto aktivoitui mukaan; viestintäjohtajan havainnot keräät tuoreeltaan Verona-blogissa.

Mikko arvioi viranomaisen menoa mukaan jakamistalouteen ja toi esimerkiksi Viron suunnitelman ostaa palvelun, jolla Uber-kuitit saa mukaan arvonlisäveron laskentaan.

Standardilla tiedonkeruu taakoittamatta

Suomessa Talouden runkoverkko (kotoisammin TARU) haarukoi tätä. Kirjanpitoon kuitit saa jo mm. eTasku- ja monella muulla palvelulla. Jo päättynyt Real-Time Economy -hanke vei verokantamme globaaliin verkkolaskustandardiin (ISO20022), eli paljon työtä on tehty tietojen standardoinnissa.

Rajapinnat vielä auki, niin valmiit tietovirrat satavat laariin. ..olettaen että maailma pysyy ennallaan. Mutta pysyykö se?

Mutta missä talous on 5 vuoden kuluttua?

Slush vei eri trackeissä hahmottamaan maailman murrosta. Maksaminen muuttuu, pankkien ansaintamallit on haastettu. Miksi kukaan tahtoisi maksaa 15 euroa siitä, että saa 5 euroa lähetettyä maasta toiseen?

Uudet tulijat pitävät kunkin valuutan maan rajojen sisäpuolella ja vaihdanta tapahtuu nykymenoa tehokkaammin. Näin kuvaavat toimintaansa mm. Transferwise ja moni muu.

Maksaminen ulkoistuu, Klarnat ja vastaavat tulevat myyjän ja ostajan väliin ja tuovat valovuosien päässä olevan asiakasymmärryksensä mukaan, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Missä raha on muutaman vuoden kuluttua?

Valuutta vaihtuu fyysisestä rahasta biteiksi, kryptovaluutaksi. Yhä useampi verkko-osaaja työllistyy kokonaan oman työpanoksensa myynnillä. Mistä me perimme verot, jos maksajia on vaikkapa satoja pitkin maailmaa, ja korvaus maksetaan bitcoineina?

Kesäkuun Retail Payments -konferenssin suurin löytö oli, että nano- ja mikoyrittäjien valuutta on jotain ihan muuta. Tilat ja palvelut ovat käypää valuuttaa startup-yrittäjän alkuvaiheessa.

Slush, iZettle: Nano- ja mikoyrityksiä on 92 % toimijoista, ja
yhdessä niiden liikevaihto on 21 %  kansantaloudesta.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Uutta johtajuutta

 Lähde:
 KL: Simon Sinek NBForum 2015
Simon Sinek käväisi Suomessa ja tottahan häneltä kysyttiin neuvoa Suomen johtajille. Ongelmanne on paha, mutta yhdessä selviätte: osallistakaa kansa.

Ystäväni kouluttautuu lisää, saadakseen pariin tutkintoonsa ketterämpää työmarkkinasoveltuvuutta. Hienoja teorioita, hän parkaisi, mutta täysin tyhjää sanahelinää, jos niitä ei saada vietyä potilaskohtaamisiin!

Selitän mitä tarkoitan.

Sadonkorjuun tiimellyksessä tarjouduin kesäkurpitsakeiton tekijäksi. Anoppi opasti tarkoin, kuinka hän jötkäleiden kanssa selviää: ensin kahtia ja sitten päästä halki. 

Hetkeä myöhemmin seison akateemisen koulutukseni kanssa tosi käyrän kurpitsan kanssa. Pohdin Sinekin sanoja mutustellessani, saanko sittenkin katkaista kasvin myös toisin. 

Silloin välähti.

Tämän takia prosessit tyhmentävät organisaation! Siksi ne pudottavat asiakkaan pohjattomaan väliin, joka ei kuulu kenellekään!

Ohjeet olivat tarkat. Sillä, joka niistä poikkeaa, pitää olla isompi kuva siitä, mitä on tekemässä. Ilman isompaa kuvaa ei ole muuta neuvoa, kuin toistaa saamaansa neuvoa maailman tappiin. Ohjeet ilman soveltamistaitoa kuuluvat liukuhihnalle. Ne työt saavatkin siirtyä robotille!

Hyvä johtaja inspiroi ja antaa toivoa, maalasi Sinek, ja antaa ihmisten ratkaista yhteisiä ongelmiaan.

Keskustelussa joku kysyi, mistä sellainen uudenlainen johtaja saadaan. 

Ei ole kyse yhden johtajan omasta osaamisesta, vaan osallistavasta johtamisesta. 
Aika on kypsä, sillä näitä ongelmia ei yksi mies - eikä nainen - ratkaise.



torstai 3. syyskuuta 2015

Muutoksen mutustelua moniajona

Ennen vanhaan seminaarissa istuttiin rauhassa, keskityttiin ja kuunneltiin. Joku kirjoitti muutaman ajatuksen paperille. Sitten tuli Twitter ja jakaminen, vertaisverkostoni läsnä reaaliajassa.

Nyt istun etäpäivänä kotona ja katson Soneran seminaaria television ääressä sohvalta. Toisella kädellä twiittaan. On pakko jakaa, sillä pää kuumenee sitä mukaa, kuin uudet ajatukset pulppuilevat.

Mutta 140 merkkiä on liian vähän. Lataan tauolla Dragon Dictationin ja sanelen ulos ajatukseni, että ehdin blogaamaan kahvitauolla.

Se ajatus, siis. Mitä tämä disruptive tarkoittaa? Kaikki puhuu Uberista. Ja niin lupasäännellyt taksit korvataan asiakkaiden haluamilla ja cooleilla autoilla ja tyypeillä. App edellä.

Ihminen vai raha edellä?

Mutta entä se toinen puoli? Kuski vastaa itse pätevyydestään, maksaa halvemmista taksoistaan vakuutukset ja turvaa niin sairastumisensa kuin lopulta vanhuuden turvansakin.

Sama kehitys tapahtuu kaikkialla, missä työ pirstaloituu.

Oma kokemukseni on, että aina kun kustannuksia alennetaan, voitto kasvaa. Mihin se siirtyy näissä tapauksissa? Mitä se tarkoittaa bisnesmalleille?

Mitä se tarkoittaa taloudessa? Mitä ihmisten turvallisuudentunteelle? Miten se heijastuu yhteiskuntarauhaan?

Kuka katsoo tätä kehitystä koko kansantalouden kannalta? Enkä nyt puhu vain rahataloudesta vaan hyvinvoinnin mukaan ottavammasta näkökulmasta.

torstai 27. elokuuta 2015

Jokohan se lentäisi..?

Sipilän hallitus haastoi ideoimaan keinoja digitalisoida julkishallinnon palveluja. Sattuneesta syystä sydäntäni lähellä on verotus ja miten helppoa se voisi olla, mutta ei ole - vielä.

Keväällä 2011 puhuin säästöpossusta, josta arvelin Sailaksenkin ihastuvan, ja heitin toiveeni SADe-ohjelmaan. SADe-loppuraportti on työn alla ja Sailas eläkkeellä, Kiinan pörssi huojuu ja työ muuttuu.


Itsensä työllistäjä hukkuu

Jo vuosia on vahvistunut ilmiö työllistää itse itsensä. Perinteinen yrittäjyys ei houkuttele kuristavine byrokratia-ikeineen, eikä ihme! Työnantaja hukkuu ilmoitusvelvollisuuteen, vaikka olisi vain kerran työllistävä kotitalous. Yrittäjänä itsensätyöllistäjä ei taitaisi muuhun ehtiäkään kuin täyttämään lippuja ja lappuja eri viranomaisille. Hulluimmillaan yhden toimeksiantajan palveluksessa oleva "yritys" vielä sivuutetaan verotuksessa.

Samaan aikaan yhä useampi arjen askare hoituu älypuhelimella. Puhelin on lompakko, parkkimittari, kamera ja arkisto; askelmittari ja kompassi, herätyskello ja vaikka mitä. Miksei siis myös tuo haaveilemani säästöpossu?

Tehdään App!

Mitä jos olisi olemassa App, jolla sirpaleisen työn parissa työllistyvät saisivat sovittua suorituksista keskenään. App laskisi päälle veron ja eläkemaksun ja hoitaisi maksut maksajan kortilta. Vielä se hoitaisi tarvittavat tiedot verottajalle ja eläkesektorille. Tähän taitaa eteneminen nykylainsäädännöllä tökätä.

Mutkat on oiottava

Ideaan kuuluu, että tämän tulolajin veroja ei nysvätä prosentin sadasosina. Ei näet riitä, että nykyprosessit digitoidaan. On oiottava mutkat ja alettava puhtaalta pöydältä. Muuten ei menneiden polvien rakentama taakka kevene, ei Appin käyttäjälle eikä hallinnolle.

Sosiaaliturvasta olisi huolehdittava myös eli vakuuttamisesta sairastumisen ja eläkkeelle siirtymisen varalta. Maksu perittäisiin Appissa niin ikään sovitun summan perusteella.

Ratkaisun ituja ja esteitä?

Palataan omat vähennykset huomioivasta henkilökohtaisesta veroprosentista takaisin kaavamaisuuteen ja peritään vero portaittain.

Olennaista on ennakoitavuus. Vuoden päätteeksi ei saa koitua kamalia mätkyjä muttei liioin kuntien talouden loppuvuonna tuhoavia veronpalautuksiakaan. Vero olisi siten lopullinen.

Toinen haaste piilee eläkevakuutusjärjestelmän sopimusvapaudessa. Maksaja (eli nykyään työnantaja) saa vapaasti valita seuralaisensa - toisin kuin verottajan, jonka saa aina seurakseen.

Viisaus kokoon ja paras ratkaisu kekoon!

Mitä tuloa olisi tuo, jota uudella tavalla verottaisimme ja vakuuttaisimme?
Onko kyse edelleen työstä vai pienelinkeinotulosta vai mistä?
Otetaanko vakuuttamisessa edelleen huomioon 53 vuoden ikäraja?

App-idean konsepti löytyy muiden muasta VM:n digitalisaatio-sivun kautta Dropboxista.

Toimisiko idea? Ellei, millä muutoksilla siitä saisi toimivan?
Keskustelu alkakoon!




keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Digitulppia kehittämisen tiellä

Aamupalaverin päätti yhteisen moton kirkastus. Digital by default ja Open by default ovat avaimet Suomen nostamiseen suosta.

Hallitusohjelmaan asti on nyt kirjattu muutoksen sävelala.

Melodia on tuttu jo tämän vuosituhannen alusta: 

Ensimmäinen Verohallituksen ulkopuolinen työtehtäväni oli osallistua Kansalaisen käsikirjan laadintaan verottajan palvelujen kanssa. Vuosi oli 1999. Luokittelimme tekoja ja siihen aikaan paperisia asiakirjoja erilaisiksi isommiksi kokonaisuuksiksi. Tunnistimme elämäntilanteita, joissa erilaisia tarpeita syntyy.

SADe-ohjelmassa luotiin 2010-2014 kilvan asiointitilejä. Toteutus ainakin omalta näköalapaikaltani näyttäisi kompastelevan kysymykseen:
  • MITÄ me sinne toimittaisimme?
  • MISTÄ sen löydämme?
  • MILLÄ se sinne saadaan?
Suomi.fi-konseptoinnissa taisimme jokunen vuosi sitten aavistella juuri nykyistä palvelunäkymää. Palveluväylän avulla Kansallinen palveluarkkitehtuuri (tuttavallisemmin #KaPA vaan) muuntaa kryptiseksi jääneen asiointitilin viestinvälityspalveluiksi. Ja #KaPA löytyy siis osoitteesta eSuomi.fi.

Joukahainen se vain laulelee mättäällään? 

Palvelumuotoiluun tottunut JulkICT-kollega haastoi piirtämään jokaiseen suunnittelukaavioon Asiakkaan. Kansalainen tai Yrittäjähän se on se toimija, joka yrittää saada elämässään jotain aikaan. Se tapahtuu joko kirvellen, meistä viranomaisista huolimatta tai - kuten toivon - sujuvasti meidän avullamme.

Voiko tosiaan olla niin, että digi-Suomi on rikki (Voutilainen Polemiikissa, s.2), koska kukin Joukahainen on yrittänyt digitalisoida oman organisaationsa tapaa toimia - Asiakkaan unohtaen?


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Lukot auki - kansalaiset mukaan!

Olen viikon verran jännittänyt, saako Establishment (sorry, en nyt keksi tälle hökötykselle parempaakaan sanaa. Lyhennän vastaisuudessa vain E.ksi) otettua aktiivit kansalaiset mukaan.

Ministeriö toisensa jälkeen ketteröityy, ja parhaat yli rajojen.

Mutta se virallinen pönöttämö, se joka saisi Ison Muutoksen aikaan.. onko se liian luutunut saadakseen kohti lentävän pallon näppeihinsä?

Samaan aikaan kun virkamiehet kutittelivat toisiaan talkoisiin, Ahvenlammen Henni pisti pystyyn ryhmän 5% palkanalennus - totta vai pötyä? Pommitti päättäjiä, etsi oikeaa luukkua jättää rahaa ja herätti median. Mutta virkakoneisto tai poliittinen päättämö ei saa tartuttua hetkeen.

Moinen kirkasti erästä uinunutta aatosta, joka nyt löysi sanoituksensa:

Kun toimintatavat sementoidaan ja pilkotaan prosesseihin, ei käsikirjoituksen ulkopuolelta tuleville palloille ole vastaanottoa.

Jos E. oikeasti tahtoo muuntua kohti kansalaisyhteiskuntaa - saada avukseen tuolla ulkona viriävät mahtavat ideat, joilla voidaan oikeasti muuttaa vanhustenhoitoa, rahoitusta, innovaatiosalkkua; koko maailmaa! - on tuhannen kiire keksiä, millä ruostunut lukko saadaan auki.

Myös ikkunaluukut on avattava ja hiirenkolotkin puhallettava vapaiksi.
Aatosten tuulten on saatava hulmuta vapaana.

Muovilla tiivistetyt talot kun homehtuvat.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Talouden murroksessa koko hyvinvointivaltio

©  | Dreamstime
- Barter, hän sanoi, kahden päivän aikana eri keskusteluissa, uudelleen ja uudelleen. Startup-yrittäjillä ei ole pääomaa, mutta heillä on kyllä markkinoilla käypää valuuttaa.

- Katso vain taantuvia alueita, vahvisti ystäväni. Kun työtä ei ole mutta ruokaa on saatava, sitä vaihtaa osaamista ja palveluja.

- Ei niillä enää ole työsopimuksia, ne sanottiin irti, kuului uutinen vartiointialalta. Pistä pystyyn toiminimi, niin jatketaan sitten, oli työnantaja sanonut.

Hyvinvointi kvartaalitalouden alttarille?

Kvartaalitalouden alttarilla ei mikään muu ole pyhää kuin alenevat kustannukset. Säästö syntyy siitä, kun palvelun ostajalle ei tonnin rahasta koidukaan sivukuluja. Tehdään työntekijästä työnsä myyjä. Samalla hinnalla jatkavan vartija-yrittäjän vain pitäisi pystyä vakuuttamaan itsensä, niin vanhenemisen kuin sairastumisen varalta. Ja hoitaa veronsa.

Mitä muutos merkitsee ns. hyvinvointivaltiolle? Aikapankit ja pullojenkeruu yritettiin jo pari kesää sitten suitsia verolle. Niistetyllä tulotasolla ei uunituoreelle yrittäjälle jää aikaa hoitaa omaa osaansa byrokratiasta. Kun pitäisi rekisteröityä ja alkaa kuukausittainen raportointi.

Reaaliaikaisen talouden uusimmat innovaatiot avuksi!

Tieto on kerättävä transaktioiden tapahtuessa. Yrittäjää ei saa edes veronkeruun nimissä lähettää taannehtivasti muistojen polulle. On järjetöntä palata ajassa taakse päin laskemaan yhteen kuukauden sitä lajia maksettavaa tai tuota lajia ilmoitettavaa. Tekniikkaa reaaliaikaisen tiedon keruuseen *)  kun on jo olemassa. Standardeja on jo luotu.

Ellei ympärillämme tapahtuva muutos herätä meitä todellisiin palveluinnovaatioihin, koko yhteiskunnan rahoitus on vaikeuksissa. Jokainen byrokratiaan käytetty tunti on poissa kansantulon luonnista.

Mutta vielä suurempi murros odottaa uusien yrittäjäsukupolvien - ja yhteiskunnasta jo ulos ajettujen - taloudessa. Kuinka vastaamme haasteeseen? Millä keinolla ketään ei jätetä?
Tasapuolisuus on yhteiskuntarauhan tae.

*) Linkki: Hyvä koonti talouden sähköisistä arvoketjuista TARU-hankkeen etusivulla

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Paikallaanpolkijan syndrooma

Julkishallinnon kestävyysvaje on mantra, jonka käyttö taitaa kiihtyä vielä yhden vaaliviikon ajan. Mikä neuvoksi kun rahat eivät riitä? Juustohöylän sijaan käteen on otettava järki.

Vuosikymmenten ajan on odotettu sitä suurta tietoteknistä ratkaisua, joka rakentaisi sillan yli mahdottomuuksien virran. Nyt se taas tulee: palveluväylä!

Sain kutsun paneelikeskusteluun digitaalisten palvelujen kehittämisestä. Arvaan toistavani itseäni, ennen kuin merkittävät hankkeet saadaan lentoon sillä intensiteetillä kuin pitäisi. 

Muutama vuosi sitten haaveilin tiikerinloikasta. Vuosi sitten käynnistysluvan sai tulorekisteri. Tällä toimintaympäristön muutosvauhdilla se joutuu ennen ensimmäistä vuottaan 2019 hyppäämään kuin tiikeri. Jos robotisaatio etenee nopeammin kuin tulorekisterin määrittely, voi olla ettei rekisteriin riitä kerättäväksi tuloja, ainakaan ansiosellaisia.

Miksi muutos on niin hidas?

Ihmismieli kavahtaa tuntematonta, ja julkishallinto turvaa mieluummin olevaista kuin alkaa luoda tyhjästä uutta. Mitä monimutkaisemmista ja useamman osapuolen yhteisistä asioista on kyse, sen vaikeampaa on löytää yhteistä säveltä. Tulorekisterin rakentajia taitaa olla jo lähtökuopissaan kolmisenkymmentä..

Suuria voittoja ei saavuteta pienkehittämisellä. Sitruuna on puristettu tyhjiin. Kolumbuksen uudet mantereet löytyvät yhdistelemällä ennakkoluulottomasti vanhaa yhteisten asiakkaiden tarpeiden äärellä. 

Tuo onkin ollut verottajan vahvuus - tähän asti. Helpot voitot vain on jo lunastettu. Seuraavaan jackpotiin vaaditaan verta, hikeä ja kyyneliä. Veikkaan. 

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tikusta asiaa

Tulitikku. Tuo ikivanha ihmisen apulainen. Pelästytti henkihieveriin napsahtaessaan kahtia kesken leimahduksensa.

Annas kun arvaan. Ovat myyneet tuotannon ulkomaille. On keksitty oiva keino laskea kustannuksia. Ei osteta enää suomalaista haapaa. Tyydytään roskapuuhun. Mitäpä väliä tuolla, kertakäyttötuotteella!

Muistelen lukeneeni määräyksestä, joka suitsi raapaisupään leimahdusta. Tulen saanti kun ei saa olla liian helppoa. Paloturvallisuus, nähkääs. Sen joka rääpäisee, on todella haluttava tulen syttyvän.

Lopputulos? Palava soihtu sinkoamassa kädestä lattialle tai kirjahyllyyn tai juhlaliinalle.. Tikun toinen pää ehjänä hölmistyneen kädessä. 

Jo on aikoihin eletty.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uuden luominen ottaa lujille

Ensimmäinen auto, 1885 Benz
Vuoden 2015 ensimmäinen työpäivä on takana. Postasin aamulla "naamakirjaan" toiveen olla palkkani väärti ja halun keventää hallinnollista taakkaa. Käytännön esimerkiksi kirjasin kansallisen tulorekisterin.

Kolmen keskustelun jälkeen ymmärsin, miksi hanke on ollut suunnitteilla niin pitkään. Ennen kuin päästään toteuttamiseen, on löydettävä käsitys, mikä se sellainen tulorekisteri oikein olisi. Miten se toimisi ja mitä se nykytilassa muuttaisi?

On aina helpompi tehdä vain vähäisiä muutoksia nykytilaan. Mutta suuret hyödyt voi kerätä vain se, joka keksi korvata hevoset polttomoottorilla.

Saammeko me aikaan moisen tiikerinloikan?

Loikata pitää, sillä kansantalous synnytetään yritystoiminnan kautta, ja tietoa jälkikäteen keräävä julkishallinto - tässä tapauksessa verottajakin - on työtä haittaava verenimijä. Mitä vähemmän kuppaamme, sen terveempi on potilas.

Mitä tehokkaammin teemme työmme eli mitä vähemmän rasitamme ilmoituksilla, sitä enemmän jää yrityksille aikaa ja tekijöitä kehittää omaa liiketoimintaansa ja generoida tarvitsemaamme kansantuloa.

Eikä eläköityvässä maassa voine välttyä ajatukselta, että jos virkamiehiä saataisiinkin vapautettua paperinpyörittämisestä, hoiva-alalta eivät työt lopu.

Mitä tulee väärtiksi pääsemiseen, taisin tunnistaa paikkani. On aika jakaa ymmärrystä.

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...