keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ylikuntoiset siilot kuristavat (hyvinvointi)yhteiskunnan

Teen töitä muutosprojektissa, jonka lopputuloksena on mm. hallintamalli. Tämä on jo toinen hallintamallini muutaman vuoden sisään, jonka siivilleen saattamista säestän kaihoisalla nyyhkäisyllä. Sinne menee, suoraan hyllylle pölyttymään.
Meinaatko todella että meidän tehtävä on kouluttaa johtoa?
Edustan koulukuntaa, joka ei usko viestintään erillisenä toimintona. En vaikka (tai ehkä juuri siksi) olen työskennellyt sellaisessa suurimman osan työuraani.

Minä uskon kommunikaatioon. Siihen että saman aiheen ympärillä työskentelevät viisastavat toinen toistaan, jakavat yhteistä tietoa. Sellaisella työnteolla ei ole mitään tekemistä viestinnän kanssa. Juuri ja juuri voisin sallia sitä kutsuttavan työviestinnäksi.
Viestintä linjaorganisaatioon suunnitellaan ja toteutetaan hanketoimiston tai muutosjohtaminen-vastuualueen kanssa. 
On totta, että kun tietty toiminto nostetaan erilliseksi, sen osaamiseen ja välinetukeen voidaan panostaa johdetummin. Mutta suurempi on osaoptimoinnin vaara, sanon minä. Että (tuki)funktiosta(kin) kasvaa itsetarkoitus, jota toisten on tarkoitus kunnioittaa ja palvella omilla teoillaan.

Ja kas, yhtäkkiä ydintoiminnot saavat ulkoistetut tehtävänsä takaisin. Kustannuksista välittämättä. Nyt viilataankin tukitoimintojen prosessit kuntoon.

Viestintä on kuollut. Yhteiskunta kuristuu

Kesän uutisvirran kestotäky on ollut normitalkoot. Ruokolahden leijona on jäänyt totisesti toiseksi:
A-Studio alkoi kerätä tarinoita suomalaisesta säädösviidakosta. Toivottavasti normiviilaus ehtii ajoissa.

Luulen nimittäin, että kaiken kuvaamani järjettömyyden taustalta löytyy sama osaoptimoinnin kirous. Viilataan oma siilo niin timmiin kuntoon, että kohde kuristuu. Kuristumassa on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.

Eikä konsaan kehdostaan nousse suomalainen yrittäjyys, vaikka sen nimiin koko valtioneuvosto ja hallitusohjelma vannoo..

Odotellaan sitten sitä kiirastulta (sanoi Alf Rehn).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti