lauantai 25. tammikuuta 2014

Julkishallinto = Lisäarvo - ulkoistaminen?

Siitä lähtien kuin huoltotoimintaa läheltä seurannut mieheni alkoi murahdella "Tämä on tuhon tie", merkit ovat vain vahvistuneet. Se taisi alkaa firman ja asuntoyhtiön pihatöistä, sitten siivouksesta.

Asiat alkoivat olla rempallaan. Ketään ei saanut kiinni, ja aamun lumikinoksesta pääsi eroon ehkä juuri ja juuri ennen iltauutisia.

Sitten tulivatkin jo kuntien ja valtion rakennustyömaat. Rahanahneus sai siellä täällä valitsemaan tarjouksen, jonka loppuhintaan ei veroja saanut mahtumaan pinsetilläkään.

Taloudenpidon kannalta perustelu kuuluu, että oma väki ynnä materiaalit tulee liian kalliiksi. Jos lumisadepäiviä on vuodessa vain 40/200, niin miksi maksaa kaverille 200 päivästä? Ulkoistetaan! Maksetaan ulos vain tuo 40/200-osa hinnasta, mikä säästö!

Miksi lopputulos mättää? Jos palveluntuottaja tarvitsee pinnalla pysymiseen saman 200 rahaa, hänen leipänsä on maailmalla 5 palasessa. Leivän kerääminen (eli kohteesta toiseen ajo) vie oman aikansa. Ei meinaan tahdo päivän tunnit piisata..

Kuvitellaan, että saamme saman halvemalla

Jos työn osuus kympin kustannuksesta on 6, ulkoistamalla kokonaisuus hintaan 8 ei voi saada samaa laatua kuin edellä. Eihän? Sillä jos saa, on palkkataso keikahtanut päälaelleen ja yksityissektorin palkka samasta työstä vähemmän kuin julkisen, verovaroin maksetun työn. Mikä on kestämätöntä yhteiskunnan kannalta.

Saatu korvaus ei riitä kattamaan työn kustannusta. Myyjän on tingittävä työstä. 6/10-osaa kahdeksasta on 4,8 entisen 6:n sijasta. Sillä saa työn osuutta luultavasti vielä suhteellista osuuttaan vähemmän.

Myös materiaaleista on tingittävä, jotta lopputulos voisi syntyä entistä halvemmalla. Niinpä luemme lehdistä lihaskandaaleja: "Home raavittiin pois" tai "Tuote sisälsi lihaa vain 2,7 %". Ostajan ulkoistuksesta maksamalla summalla kun ei kokolihaa saa. Paitsi epämääräisistä olosuhteista, maantien varteen hylätyistä tai mereen heitetyistä ruhoista.. Tarinat alkavat muistuttaa kertomuksia pimeistä markkinoista sodan aikaan.

Aamun Hesari julisti: "Yritykset käärivät kuntien palvelumiljardit". Voidaan kai sanoa, että julkinen sektori on vilkastuttanut kansantaloutta synnyttämällä palvelumarkkinaa sille kuuluisalle yksityissektorille. Tulovirta eli otsikon miljardit tulevat silti veronmaksajien taskusta. Kestävyysvaje on tosiasia: tuo tasku pienenee.

Pitäisikö palvelun arvoa mitata jollain muulla kuin euroilla?

Tuottavuusohjelma ei oikein koskaan voittanut varauksetonta suosiotani. En usko liioin juustohöylään. Minua raivostuttaa laiskuus ja älyllinen epärehellisyys. Missä se on sanottu, että jos rahaa saa vähemmän, lyödään sitten hanskat tiskiin? Joka osasi ennakoida, varautui prosessejaan viilaamalla. Ja kun kaikki on jo viilattu? Pitää hypätä laatikosta ulos ja ajatella uusiksi! *)

Mitä siis julkisen sektorin pitäisi tuottaa? Tai paremminkin, mikä on se lisäarvo, jonka julkinen sektori tuottaa yhteiskunnalle?

Pelkillä loppusuoritteilla laskemisessa on riskinsä. Saako kädetön vanhus ruoan suuhunsa asti vai jäikö ateria tarjottimelle, eteen heitettynä? Kuinka usein vaipat vaihdetaan?

Oma ajatteluni on vasta oraalla, mutta luulen että olen oikeammilla jäljillä kuin pelkkä loppusummien laskija. Voisiko löytyä sektorikohtainen palvelutaso, jonka avulla vertailulaskelmia voisi tehdä?

Nyt jo puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta. Mutta ensin pitää ulkoistaa jäljellä olevat eurot fiksusti.

Kilpailutetaan taas halvinta

Ulkoistamisen kirous kun piilee siinä, että kaupassa lyödään lukkoon loppusumma, ei laatua. Ulkoistaminen vaatii osaamista ettei "jää piikki auki". Joka tapauksessa ajan myötä palkkataso nousee, materiaalien kustannustaso nousee - ja taatusti nousee myös loppusumma, samassa suhteessa, todennäköisesti vielä pienellä kertoimella. Kukaan kun ei myy itselleen tappiolla.

Kun sitten hinnassa ollaan yllättäen samalla tasolla, kuin mistä alun perin lähdettiin, on tullut aika kilpailuttaa. Nyt tilalle valitaan aina se halvin toteuttaja. Joka polkee palkkoja, jättää verot maksamatta ja sekoittaa tuotteeseen huttua.

Kuka katsoisi kokonaisuuden perään?

Kuka uskaltaisi miettiä, mitä pikkurahalla voi saada?
*) Siitähän meille virkamiehille palkka maksetaan: paremmin tekemisestä, ei laiskuudesta tai saavutettujen etujen turvaamisesta.

Samassa teemassa aiemmin ajattelemaani:

Päivä moraalinvartijana terveydenhuollossa (3.12.2011)
Päivä moraalinvartijana rakennusalalla (5.12.2011)
Päivä moraalinvartijana työmarkkinoilla (7.12.2011)
Katoava moraali ja kultaiset kahleet (6.1.2012)
Vielä osaoptimoinnista ja rakennusalasta (1.12.2012)

maanantai 13. tammikuuta 2014

Politiikka on rikki

Politiikka on rikki, murehtii kokoomuksen puoluesihteeri.

"Poliitikkojen tulisi antaa arvot ja määritellä tavoitteet, mutta virkamiesten pitäisi antaa etsiä vapaasti parhaat keinot tavoitteiden toteuttamiseksi. Lopullinen päätös olisi jälleen poliitikkojen."

Nyt tämä raja hukkuu sekä poliitikoilta että virkamiehiltä, parahtaa VTV:n pääjohtaja.

Suomea vaivaa kielteinen ilmapiiri: "Meillä on Suomessa liian kielteinen ilmapiiri, joka vaikuttaa suoriutumiseemme", sanoo pääministeri. Kataisen mielestä Suomen suorituskykyä painaa alas se, että täällä ei sallita epäonnistumisia. "Meillä on täydellisyyden illuusio."
Jos joku esittää uuden ajatuksen tai idean, se ammutaan joka kolkalta alas, jos se ei ole täydellinen", Katainen valitteli.
Koneet uhkaavat viedä kolmanneksen suomalaisten töistä. Kestävyysvaje vie kunnilta valtionosuudet, itsehallintoon vain ei sovi koskea. Kuntien tuloveroprosentit paukkuvat katossa, työssäkäyntialueet venyvät verovene vuotaa miljardeja, mutta matkakulujen verovähennysoikeus ärsyttää.

Puhutaan kansalaispalkasta tai Liberan perustilistä mutta voiko sosiaaliturvasta vaatia vastiketta? - Hollanti tosin aikoo laskuttaa vankeja yösijasta :) Nuoriso syrjäytyy, mutta eläkeikää pitäisi nostaa. Tosin, kun yrityksissä tai julkissektorilla saneerataan, lähtijät valitaan joka tapauksessa pian poistuvista.

Mahdottomia yhtälöitä!?

Kun kaikki menee pieleen, reaktiotapoja on kaksi. Pää pensaaseen ja pakene. Tai kokoa itsesi ja taistele. Ilokseni tätä jälkimmäistä porukkaa on vallankumouksellisen paljon liikkeellä. Se on Suomen onni.

Miten meidän käy, on vielä ratkaisematta.

Sotkuista prosessia ei kannata sähköistää. Muutos toimii vain jos vanhasta luovutaan. Moiseen tarvitaan rohkeutta. Onko meillä sitä? Tarjosin eilen yhteisöistä erilaista osaamista. Mutta jos päätöksenteko on rikki, missä on se, joka ottaa apua vastaan?



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tekijöitä tarjolla, kuka haluaa?

Lähde: Sakari Möttönen:
Miksi kuntien strategiat eivät toimi..
Tunnen monta viisasta miestä ja naista. Me blogaamme, vaihdamme ajatuksia ja verkostoidumme. Yhä useammin haluaisimme tarttua asioihin ja tehdä jotain!

Me murehdimme julkisen talouden kestävyyttä ja virastoissa tehtävän työn vaikuttavuutta. Kannamme huolta pienten yritysten pärjäämisestä, työntekijöiden jaksamisesta. Kannamme yhteiskuntavastuuta ja kannatamme kestävää hankintatoimintaa..

Yhä useammat näkevät vanhan systeemin tulleen tiensä päähän. Pohdin blogissani, että Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta. Vauhti jolla eläköidymme ja velkaannumme syventää rahoituskuilua ja hoputtaa ratkaisujen löytämistä.

Puhutaan ilkeistä ongelmista tai systeemisistä ongelmista. Sellaisista, joita ei voida ratkaista olemassa olevasta käsin. Minä olen ajatellut tiikeriloikkaa, monet puhuvat laatikosta ulos astumisesta.
    Avoimen datan aktiivit ovat tarjoutuneet mukaan Avoimen tiedon ohjelmaan (mutta ensin tarvittiin ministeritasoisia päätöksiä, katsotaan sitten.. ). Somesukuiset opettajat halusivat tarjota kaikille aineistojaan verkossa (mutta alan perinteiset edunvalvojat nostivat mekkalan). Koodaajat tarjoavat apua eri virastoille (mutta se vaatii palvelua joko pro bono tai sitten kilpailutuslaki tahmaa kaiken). Lahjoittajat tarjoavat rahoitusta (mutta rahankeräyslakia pitäisi muuttaa)...
Haloo Suomi-neito! Meitä on paljon, jotka murehdimme yhteisiä ja olemme valmiita kantamaan vastuuta. Meillä on myös paljon osaamista, joka kannattaa hyödyntää!

Mistä löytyy tilaaja tai osallistaja??

Virkamiesten avoimessa verkostossa olemme tunnistaneet alkaneen vuoden tavoitteiksi ainakin isomman kuvan jakamisen. Myös yhteiskuntavastuu on agendalla. Mitä muuta? Osallistu keskusteluun Facebookissa! Tai kommentoi täällä.

torstai 9. tammikuuta 2014

Käämi käryää liikenneympyrässä

Suomalaisten vilkun käytöstä olisi napistavaa useammankin blogauksen verran, mutta tänä aamuna käämini käräytti jälleen kerran käyttäytyminen liikenneympyrässä. Joka ikinen aamu ja iltapäivä ruuhka jää sujumatta, kun edellinen taulapää ei vihjaakaan poistuvansa ympyrästä seuraavassa liittymässään.
Kiertoliittymästä poistuttaessa näytetään aina suuntamerkkiä, jotta muut tienkäyttäjät näkevät, missä kohtaa ajoneuvo poistuu liittymästä. -Tiehallinto
Siellä me muut arkajalat sitten odotamme (ja odotamme) (ja odotamme) tarpeeksi pitkää taukoa liittyäksemme ympyrää kiertävien apeaan joukkoon.

Missä se liikkuva poliisi on, saisi tulla sakottamaan joka ainoan vilkuttoman.
Tulis' nyt edes lunta...