tiistai 31. joulukuuta 2013

Aika paketoida vuosi 2013

Vuosi takaperin olohuoneen lattia oli täynnä hellevaatepinoja, edessä matka vallankumouksen viimeiseen linnakkeeseen, Kuubaan. Koko vuotta voikin pitää vallankumouksellisena. Olemme nähneet virkamiehinä ennenkuulumattoman määrän yhteentoimivuutta ja osallistumista yli siilorajojen. Lupaavaa!

Oman blogin kannalta painopiste näyttää siirtyneen kohti kasvokkain vaikuttamista. Takana on kymmeniä tapaamisia yhdestä satojen osaajien kanssa ja enemmän liverapoja kuin vielä koskaan aiemmin (kuten ranteeni jännetuppi ikävästi muistuttaa).

Suurin osa on ollut ammentamista omaan työyhteisöön Yammerin kautta tai pikana Twitterissä.

Laajempi piiri on puolestaan kärsinyt, sillä blogikirjoituksia on tänä vuonna vähemmän kuin koskaan. Tarvitsisin siis nopeamman ja samaan aikaan koostavan tavan blogata. En vain vieläkään ole uskaltanut sanoa kyllä videoblogin pidolle..

Blogivuoden voisi teemoiltaan jakaa kolmeen osaan:
Toukokuussa synnytimme virkasiskon kanssa Facebookiin muutosagenteille Virkamiesten avoimen verkoston (VAV).

VAVissa on mukana tekijöitä ja näkijöitä. Kokemukset osoittavat, että vaikka osallistaminen on työläs ja hajanainen tehtävä, itsenäisesti ohjautuvat asiantuntijat kyllä saavat "juttuja aikaan" ilman paapomistakin. Sanalla sanoen voimaannuttava kokemus! Samalla huomaan, että FB on omassa arjessani yhä useammin se paikka, jossa teen työtä. Toinen on Yammer.

Plakkarissa on

Vuosi 2012 todisti avoimen datan voittokulkua.
Vuosi 2013 kuuluu yhteentoimivuudelle ja osallistamiselle.
Onko vuosi 2014 vihdoin toteutusten vuosi?

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Osallista kohderyhmäsi viisaus!

HS: Auta muita vanhempia: kerro..
Unisinkin silmin hoksasin, että nyt oli karttaliittymä paikallaan. Hipaisu kartan kohdalla zoomasi ensimmäistä kertaa omassa mobiili-hesarissani myös karttaa. Mikäs juttu tämä on, kiinnostuin oitis.

Mäkisen Esahan se Datajournalisti-joukkoineen tässä tarjoaa apua lapsiperheille.

Toimitus on kuullut (tai kenties omakohtaisesti kokenut), kuinka talven säät koettelevat lapsiperheitä. Ei käyttöä liukureille, luistimille tai kelkoille. Sisällä tulee täihin - mikä neuvoksi?

Juttu tallentaa lyhyen tuokion yhdessä sisäleikkipuistossa. Alla olevassa käyttöliittymässä on lukijalle esitetty netin koukuttavin kysymys: Mitä sinä suosittelet?

Datajournalismi käyttää paljon karttaa. Kartta ja hakuominaisuus vievät lukijan perille oikeassa elämässä. Mutta parasta antia on osallistaa asiantunteva yleisö tuottamaan osuvia ratkaisuja lukijakunnalle. Suosittelu kun on muutenkin sitä parasta markkinointia.

Nerokasta, my dear Watson!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Verkkokauppaa, automaatteja ja ulkomaan postituksia

Keskiviikkoillan nettituherteluni ei mennyt hukkaan! Ensimmäinen kosmetiikkaostokseni verkkokaupassa päätyi onnistuneeseen toimitukseen.

Perjantainen tekstiviesti kutsui noutamaan ostokset valitsemani lähikaupan pakettiautomaatilta. Koodin syöttö käyttöliittymään sai ruudulle tekstin "Pakettisi löytyy nuolen osoittamasta suunnasta". Kosketin ruudun Avaa-valintaa ja - simsalabim - luukku aukesi!

Illalla ilo jatkui: myös omalähettämäni paketti oli päässyt perille Britteihin! Tiistai-illan ruuhkajonoasiointi toisen lähikauppamme asiamiespostissa toimi vastoin kaikkia lupauksia. Vai mitä sopii odottaa, jos klo 21.20 postineiti puistaa päätään mutta tarjoaa tuplasti hinnakkaampaa EMS-vaihtoehtoa jolla "se ehkä voisi ehtiä jouluksi"? Minä sopersin kotona iltarukouksen..

Mitä ilmeisimmin paketti siis loikkasi siiville vielä samana iltana (?) pääsi saarivaltion jakeluun jo torstaina (?), sillä perjantaiaamuna se oli jo kolkuttanut oikealle ovelle. Loistavaa! Ruisleipäkin pysyi melkoisen tuoreena :)

Erään yrittäjän kanssa filosofeerasimme eilettäin postiautomaatin toimintalogiikan kimpussa. Mistä se automaatti mahdetaan täyttää? Edestä vai takaa? Onko postin jakelijalla oma koodisto, jolla hän saa luukun auki - ehkäpä vielä sama koodi, jolla luukku aukeaakin?

Mitä tapahtuu, jos postin määrä ylittää luukkujen määrän? Alkaako sitten jonotus?

Päätimme yhteiseen muutosvauhdin ihmettelyyn: paketit, tupakat ja lääkkeet viuhuvat käsin koskematta kuljettimia pitkin rekkoihin tai kassalle. Ikeassa luetaan viivakoodit itse ja veloitetaan omaa korttia kassaneidin tapaan.

Kuka meistä osasi lapsena kuvitella, että paketin voi hakea itse automaatista? Mihinhän tämä kaikki vielä johtaakaan..


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Verkkokaupat sivu suun?


Olen viimeksi tällä viikolla alleviivannut asiakkaan käyttämän palvelupolun merkitystä. Jouduin selittämään moneen kertaan, mitä se tarkoittaa ja miksi sillä on merkitystä. Kirjaan nyt oman tapaukseni muistiin, jotta saan oppikirjaesimerkin.

Asiakas saa sähköpostiinsa lyömättömän tarjouksen: Vielä tänään lahjapakkaukset jouluksi ja peräti -15%. Klikkaushan siitä syntyy!

Salasana hukassa, mobiili ei toimi. Läppäri auki. Siirrymme kauppiaan sivustolle.

Oletusarvona on tietenkin, että siirryn tarjouksesta suoraan tarjottuun tuotteeseen. Jos en, pääsen helposti hakemalla haluamaani. Siis jos lähtötilanne tarjoaa käytettäväksi kampanjakoodia hakusanalla Lahjapakkaukset, riittää kun syötän sivun hakuruutuun Lahjapakkaukset. In your dreams!

Tuotteita ei löydy, vastaa sivusto.

- Niin mutku mä tarviin, käyvät aivopuoliskoni taistoon, ja vielä + 15% - come on!
- Tämä ei vetele, pitäkööt..tunkkinsa!

Kerta vielä - jospa sittenkin surffaamalla löydän oikeaan hakemistoon.

Irtautuminen hakusanasta on tahmeaa, vaikka vasemmalla valikosta löysinkin oikean tuotekategorian Kosmetiikka. Valinnalla hakemisto laajeni - ja edessäni seisoo Lahjapakkaukset.

EI OO TOTTA!

Ps. Palaan nyt verkkokauppaan, koska päivää on enää alle 2 tuntia jäljellä. Kerron sitten, miten kävi.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Osallista viisautta ulkoa! (virkamies opissa Oulussa)

Oulun OK-kuntakiertueella kaupunkiosallistuminen ja lähidemokratia -pajassa oli asukasaktiiveja ja kansalaisjärjestöjen edustajia, yrittäjiä, kunnanvaltuutettuja ja kunnan edustajia. Valtakunnallisista toimijoista mukana oli oikeusministeriön ja verottajan edustajat. Oltiin nuoria ja vanhoja sekä miehiä että naisia.

Aluksi sana oli vapaa; jokainen toi keskusteluun omaa näkökulmaansa osallistamiseen tai lähidemokratiaan. Juttu rikastui lennossa, ja näkökulmat vaihtelivat yrittäjän tarpeista asukasyhdistyksen haasteisiin.

Niin kaupungin kuin valtakunnallisen virastonkin virkamiehet toivat esille omat sudenkuoppansa. Miten osallistumisesta saa toimivan työkalun, ellei ylempi taho käske osallistamaan? Eihän virasto voi ottaa annetulle agendalleen tuosta vaan uutta tekemistä - vai voiko? Miten muutos saadaan aikaan? On koulutettava ja muutosjohdettava..

Suurin yhteinen löytö oli, että keskustelulle oli tilaa, kun kaikki osapuolet ovat koolla. Jokaisella näkökulmalla oli osaajansa, jolloin kaikki voitiin nostaa pöydälle yhteiseen tarkasteluun. Virkamiehen kammiossa ei noita näkökulmia näe!
Osallistamisessa on kyse dialogista. Dialogi on keskustelijoiden välillä virtaavaa ymmärrystä. Hyvässä hankkeessa keskustelua ylläpitää useampi henkilö ja mieluiten vielä eri roolissa.
Osallistaminen vaatii avointa keskustelua ja tapaamista kasvokkain. Sen jälkeen voidaan osallistua myös verkossa. On myös kohderyhmiä, joille osallistuminen verkossa on ihan ok sinä ainoanakin kanavana. Pääasia että osallistetaan laajasti.