keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hyvä palvelu on enemmän kuin odotettu (MOT)

Niin kääntyi heinäkuu lopuilleen. Oma lomani vaihtui maanantaina työpäiviksi. Yritämme taas löytää työnteon rutiinit sieltä, minne ne mansikoiden ja muun kesämukavan edestä väistyivät. Yksi palvelukokemus loman ajalta:

Gmail yllätti positiivisesti. Juuri kun olin ärrinpurritellut joutavia kaupallisia viestejä omassa viestivirrassani, kaiken yllä leijui lupaus paremmasta. Saisin sisään tulevat viestit eri välilehdille.


Riemastuin ikihyviksi. Oletusarvoiset 4 kategoriaa ovat juuri ne, joiden viestit haluan mutta mieluiten juuri noin, erillisinä. Mistä ne keksivätkin tehdä juuri tämän parannuksen!

Mutta vielä enemmän: miten ne osaavat luokitella viestit oikein? Aivan oikeaan välilehteen solahti meinaan tuore tilausvahvistus verkko-antikvariaatista. Ja se oli sentään vain pieni suomalainen putiikki, ei mikään Amazon..

Muistan ajatelleeni laiskasti viltillä loikoillessani: "Tällaisista kokemuksista syntyy asiakasuskollisuus. Kun saan enemmän kuin odotankaan."

Moista menestystä myös meille nyt alkavaan työkauteen!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pitääkö hanskan vieläkin pitää?

Muistatteko tämän? Kaapinvaltausprojektissa löysin komeron perukoilta diskettikotelon, jonka päällä luki tarrassa Hanska pitää.

Marko Junkkari maalaili Hesarissa synkkää syksyä hallitukselle. Hallituskauden puolivälin jälkeen ei mitään radikaalia ole totuttu näkemään eikä tähän mennessä ole kurottu umpeen kestävyysvajetta, saati selätetty julkisen talouden velkaantumista.

Virkanuttuun sonnustautuva lomaltapalaaja järjestelee aatoksiaan. Muistan kuinka keväällä 1986 seurasin VR:llä työskennelleiden ystävieni lakkoa. Muistan kuulleeni heiltä sloganin "Hanska pitää". Ihmettelin, kun kertoivat palaavansa illaksi "lakkovahtiin".

Sen tiedän omastakin kokemuksesta, että julkissektori oli pitkään palkkakuopassa yksityissektoriin verrattuna. Mutta ei kyllä ole enää.

Kyökkikansantaloudenkaan mukaan loputtomiin ei voi kuluttaa enemmän kuin tienaa. Aiemminkin olen peräänkuuluttanut verovaroin maksetulle työllemme parempaa tuottavuutta. Ellei syksy tuo todellisia innovaatioita ja nopeasti, veikkaan että kruunu tulee meitin kukkaroille.

Meiltä valtion hallintovirkamiehiltä kyllä löytyisi yhteiseen kassaan - jos olis tahtoa.

Huomasin näet tänä kesänä, että keski-ikäinen on pesänsä maksanut. Ja kun poikaset ovat lentäneet ulos, vuorossa on tyhjennys turhuuksien markkinoita (mitä ihmettä me tälläkin hilavitkuttimella oikein kuviteltiin tekevämme?!) tursuavista vinteistä ja kellareista. Olet kai huomannut, miten joka niemeen ja notkoon nousee varastohotelleja!

Antti Rinne vertasi YLE.fissä Suomi-laivaa Titaniciin:
Tavallisilta ihmisiltä vaaditaan valmiutta oman elintason heikentämiseen samalla, kun jo valmiiksi turvatussa asemassa olevat saavat lisäetuuksia.
Sellaisessa Suomessa en tahdo elää!

Kreikassa viistettiin koko kansalta, luin jostain eilen, ja kerralla montakymmentä prosenttia. Eikös me voitaisi luopua vapaaehtoisesti vähän omastamme, ettei kävisi niin että kohta ei kellään ole enää kivaa? Tuleva "tupo"-syksy vaatii vähintään nollalinjaa.

Onko meistä edes siihen, että tällä kierroksella ei saada taas lisää?

Diskettejä ei kukaan enää käytä. Detroit meni jo konkkaan. Nyt voisi olla aika epäitsekäs. Ettei käy niin että saadaan kaikki lyödä hanskat tiskiin, virkamiehetkin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Älä pelästy, on tämä minun blogini!

Tervetuloa kevyen kesätauon ja kasvojen pesun jälkeen.

Asetin muutaman tavoitteen kesälomani ajalle, siltä varaa että olisi pilvisiä päiviä ja tuntuisi siltä. Olisi jo aika pestä vähän kasvoja. Ajatus iski mieleen jo keväällä, kun samoissa "vaatteissa" oli vierähtänyt neljä vuotta. Paljonko muutosta on hyvä muutos?

Kaipasin vähän väriä ja visuaalisuutta lisää. Erään kesäaamun napsaus aamusumuineen miellytti taustaksi.

Kuvan värimaailma ei ole eniten omaani, mutta rohkealla what the heck! -asenteella päätin uskaltautua epämukavuusalueelleni. Tiedä mitä siitä vielä poikii vaikka sisältöön asti :)

Dynaamisiin näkymiin miellyin niin, että valitsin ne viime vuonna Avaa Dataa! -sisarblogin ulkoasuksi. Niitä en valitettavasti vielä tänne tällä malli- ja muokkausyhdistelmällä saanut; muillakin blogisteilla oli sama kokemus. Pidän silti Bloggerista edelleen..

Otan mieluusti vastaan palautetta visuviilaukseni onnistumisesta. Säilyikö luettavuus?

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Palvelua vai valvontaa?

Ministeri Kiuru kiitti Ilkassa veroehdotusta ja vaati muutakin julkishallintoa ottamaan siitä oppia. Ehdotus on tarpeen, jotta viranomaisten toimintaa voisi tehostaa (alentaa sen kustannuksia) ja jotta asiakkaat saisivat parempaa palvelua (vähentää hallinnollista taakkaa).

Konstejakin on, kiitos tietotekniikan. On jo euromaita, joiden laissa on kielletty viranomaista keräämästä toiseen kertaan tietoa, jonka asiakas jo kertaalleen on julkishallintoon luovuttanut.

Real-Time Economy -ohjelmassa syntyi ajatus - ja onpa yksityisesti jo luotu konseptikin - eräänlaisesta clearing-tilistä, kuin "valtion verotili". Tällä kansalais(en)tilillä selviteltäisiin niin tulot kuin menotkin, jotka olisivat kätevästi niin viranomaisen kuin kansalaisen itsensäkin käytettävissä. Vastaava ajatus sisältyy myös ICT2015-ehdotukseen ansiorekisteristä (Polku 2, toimenpide 1).

Ei enää erillisiä tietoluovutuksia, hyvä! sanovat eräät.
Isoveli valvoo, ei missään tapauksessa! parkaisevat toiset.

Jälkimmäistä aihetta on jännitetty viime viikot koko maailmassa. "Tietovuotaja" Snowden toi julki asioita, joiden luultiin olevan totta vain kauhuskenaarioissa tai agenttijännäreissä.

Länsimaisten yhteiskuntien sanotaan perustuvan luottamukselle. Raha se taitaa sillekin viime kädessä piirtää rajat.

Pohjoismaissa luottamus viranomaisiin on erinomaisella tasolla. Hollantilainen kollegani puolestaan kielsi viimeksi toukokuussa moisen palvelutason koskaan olevan heillä mahdollinen.

Mielessään muisto siitä, miten tehokkaasti kattavista rekistereistä onkaan poimittavissa poliittiselle päättäjälle kulloinkin ei-toivottu osajoukko..

Onko meillä siis varaa parempaan palveluun?
Uskallammeko?