tiistai 31. joulukuuta 2013

Aika paketoida vuosi 2013

Vuosi takaperin olohuoneen lattia oli täynnä hellevaatepinoja, edessä matka vallankumouksen viimeiseen linnakkeeseen, Kuubaan. Koko vuotta voikin pitää vallankumouksellisena. Olemme nähneet virkamiehinä ennenkuulumattoman määrän yhteentoimivuutta ja osallistumista yli siilorajojen. Lupaavaa!

Oman blogin kannalta painopiste näyttää siirtyneen kohti kasvokkain vaikuttamista. Takana on kymmeniä tapaamisia yhdestä satojen osaajien kanssa ja enemmän liverapoja kuin vielä koskaan aiemmin (kuten ranteeni jännetuppi ikävästi muistuttaa).

Suurin osa on ollut ammentamista omaan työyhteisöön Yammerin kautta tai pikana Twitterissä.

Laajempi piiri on puolestaan kärsinyt, sillä blogikirjoituksia on tänä vuonna vähemmän kuin koskaan. Tarvitsisin siis nopeamman ja samaan aikaan koostavan tavan blogata. En vain vieläkään ole uskaltanut sanoa kyllä videoblogin pidolle..

Blogivuoden voisi teemoiltaan jakaa kolmeen osaan:
Toukokuussa synnytimme virkasiskon kanssa Facebookiin muutosagenteille Virkamiesten avoimen verkoston (VAV).

VAVissa on mukana tekijöitä ja näkijöitä. Kokemukset osoittavat, että vaikka osallistaminen on työläs ja hajanainen tehtävä, itsenäisesti ohjautuvat asiantuntijat kyllä saavat "juttuja aikaan" ilman paapomistakin. Sanalla sanoen voimaannuttava kokemus! Samalla huomaan, että FB on omassa arjessani yhä useammin se paikka, jossa teen työtä. Toinen on Yammer.

Plakkarissa on

Vuosi 2012 todisti avoimen datan voittokulkua.
Vuosi 2013 kuuluu yhteentoimivuudelle ja osallistamiselle.
Onko vuosi 2014 vihdoin toteutusten vuosi?

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Osallista kohderyhmäsi viisaus!

HS: Auta muita vanhempia: kerro..
Unisinkin silmin hoksasin, että nyt oli karttaliittymä paikallaan. Hipaisu kartan kohdalla zoomasi ensimmäistä kertaa omassa mobiili-hesarissani myös karttaa. Mikäs juttu tämä on, kiinnostuin oitis.

Mäkisen Esahan se Datajournalisti-joukkoineen tässä tarjoaa apua lapsiperheille.

Toimitus on kuullut (tai kenties omakohtaisesti kokenut), kuinka talven säät koettelevat lapsiperheitä. Ei käyttöä liukureille, luistimille tai kelkoille. Sisällä tulee täihin - mikä neuvoksi?

Juttu tallentaa lyhyen tuokion yhdessä sisäleikkipuistossa. Alla olevassa käyttöliittymässä on lukijalle esitetty netin koukuttavin kysymys: Mitä sinä suosittelet?

Datajournalismi käyttää paljon karttaa. Kartta ja hakuominaisuus vievät lukijan perille oikeassa elämässä. Mutta parasta antia on osallistaa asiantunteva yleisö tuottamaan osuvia ratkaisuja lukijakunnalle. Suosittelu kun on muutenkin sitä parasta markkinointia.

Nerokasta, my dear Watson!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Verkkokauppaa, automaatteja ja ulkomaan postituksia

Keskiviikkoillan nettituherteluni ei mennyt hukkaan! Ensimmäinen kosmetiikkaostokseni verkkokaupassa päätyi onnistuneeseen toimitukseen.

Perjantainen tekstiviesti kutsui noutamaan ostokset valitsemani lähikaupan pakettiautomaatilta. Koodin syöttö käyttöliittymään sai ruudulle tekstin "Pakettisi löytyy nuolen osoittamasta suunnasta". Kosketin ruudun Avaa-valintaa ja - simsalabim - luukku aukesi!

Illalla ilo jatkui: myös omalähettämäni paketti oli päässyt perille Britteihin! Tiistai-illan ruuhkajonoasiointi toisen lähikauppamme asiamiespostissa toimi vastoin kaikkia lupauksia. Vai mitä sopii odottaa, jos klo 21.20 postineiti puistaa päätään mutta tarjoaa tuplasti hinnakkaampaa EMS-vaihtoehtoa jolla "se ehkä voisi ehtiä jouluksi"? Minä sopersin kotona iltarukouksen..

Mitä ilmeisimmin paketti siis loikkasi siiville vielä samana iltana (?) pääsi saarivaltion jakeluun jo torstaina (?), sillä perjantaiaamuna se oli jo kolkuttanut oikealle ovelle. Loistavaa! Ruisleipäkin pysyi melkoisen tuoreena :)

Erään yrittäjän kanssa filosofeerasimme eilettäin postiautomaatin toimintalogiikan kimpussa. Mistä se automaatti mahdetaan täyttää? Edestä vai takaa? Onko postin jakelijalla oma koodisto, jolla hän saa luukun auki - ehkäpä vielä sama koodi, jolla luukku aukeaakin?

Mitä tapahtuu, jos postin määrä ylittää luukkujen määrän? Alkaako sitten jonotus?

Päätimme yhteiseen muutosvauhdin ihmettelyyn: paketit, tupakat ja lääkkeet viuhuvat käsin koskematta kuljettimia pitkin rekkoihin tai kassalle. Ikeassa luetaan viivakoodit itse ja veloitetaan omaa korttia kassaneidin tapaan.

Kuka meistä osasi lapsena kuvitella, että paketin voi hakea itse automaatista? Mihinhän tämä kaikki vielä johtaakaan..


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Verkkokaupat sivu suun?


Olen viimeksi tällä viikolla alleviivannut asiakkaan käyttämän palvelupolun merkitystä. Jouduin selittämään moneen kertaan, mitä se tarkoittaa ja miksi sillä on merkitystä. Kirjaan nyt oman tapaukseni muistiin, jotta saan oppikirjaesimerkin.

Asiakas saa sähköpostiinsa lyömättömän tarjouksen: Vielä tänään lahjapakkaukset jouluksi ja peräti -15%. Klikkaushan siitä syntyy!

Salasana hukassa, mobiili ei toimi. Läppäri auki. Siirrymme kauppiaan sivustolle.

Oletusarvona on tietenkin, että siirryn tarjouksesta suoraan tarjottuun tuotteeseen. Jos en, pääsen helposti hakemalla haluamaani. Siis jos lähtötilanne tarjoaa käytettäväksi kampanjakoodia hakusanalla Lahjapakkaukset, riittää kun syötän sivun hakuruutuun Lahjapakkaukset. In your dreams!

Tuotteita ei löydy, vastaa sivusto.

- Niin mutku mä tarviin, käyvät aivopuoliskoni taistoon, ja vielä + 15% - come on!
- Tämä ei vetele, pitäkööt..tunkkinsa!

Kerta vielä - jospa sittenkin surffaamalla löydän oikeaan hakemistoon.

Irtautuminen hakusanasta on tahmeaa, vaikka vasemmalla valikosta löysinkin oikean tuotekategorian Kosmetiikka. Valinnalla hakemisto laajeni - ja edessäni seisoo Lahjapakkaukset.

EI OO TOTTA!

Ps. Palaan nyt verkkokauppaan, koska päivää on enää alle 2 tuntia jäljellä. Kerron sitten, miten kävi.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Osallista viisautta ulkoa! (virkamies opissa Oulussa)

Oulun OK-kuntakiertueella kaupunkiosallistuminen ja lähidemokratia -pajassa oli asukasaktiiveja ja kansalaisjärjestöjen edustajia, yrittäjiä, kunnanvaltuutettuja ja kunnan edustajia. Valtakunnallisista toimijoista mukana oli oikeusministeriön ja verottajan edustajat. Oltiin nuoria ja vanhoja sekä miehiä että naisia.

Aluksi sana oli vapaa; jokainen toi keskusteluun omaa näkökulmaansa osallistamiseen tai lähidemokratiaan. Juttu rikastui lennossa, ja näkökulmat vaihtelivat yrittäjän tarpeista asukasyhdistyksen haasteisiin.

Niin kaupungin kuin valtakunnallisen virastonkin virkamiehet toivat esille omat sudenkuoppansa. Miten osallistumisesta saa toimivan työkalun, ellei ylempi taho käske osallistamaan? Eihän virasto voi ottaa annetulle agendalleen tuosta vaan uutta tekemistä - vai voiko? Miten muutos saadaan aikaan? On koulutettava ja muutosjohdettava..

Suurin yhteinen löytö oli, että keskustelulle oli tilaa, kun kaikki osapuolet ovat koolla. Jokaisella näkökulmalla oli osaajansa, jolloin kaikki voitiin nostaa pöydälle yhteiseen tarkasteluun. Virkamiehen kammiossa ei noita näkökulmia näe!
Osallistamisessa on kyse dialogista. Dialogi on keskustelijoiden välillä virtaavaa ymmärrystä. Hyvässä hankkeessa keskustelua ylläpitää useampi henkilö ja mieluiten vielä eri roolissa.
Osallistaminen vaatii avointa keskustelua ja tapaamista kasvokkain. Sen jälkeen voidaan osallistua myös verkossa. On myös kohderyhmiä, joille osallistuminen verkossa on ihan ok sinä ainoanakin kanavana. Pääasia että osallistetaan laajasti.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Ota kantaa oululaisittain (eli virkamies OK-roadshowlla)

Lähde: SlideShare, Vesa Ilola
Oulussa - oululaisittain äännettynä Oulusa - oli maanantaina Open knowledge kuntakiertueella. Minut oli pyydetty kaupunkiosallistuminen ja lähidemokratia -pajaan tuomaan verottajalle kasvot.

Luvassa saattaa olla, varoitti Oulun puuhamies Vesa Ilola etukäteen, kipakkaakin palautetta taannoisesta aikapankkiohjeesta. Lupasin toimia korvina ja tuoda viestit kotipesään tiedoksi.

Kilttejä olivat verottajalle osallistujat :) mutta minä opin paljon, osallistamisesta.

Oikeusministeriön Jaakko Korhonen esitteli Ota kantaa -palvelun ja kertoili osallistamisen periaatteista. Oulussa kaupungin virka- ja luottamusmiehiä oli jo koulutettu Ota kantaa -verkkopalvelun käyttöön, mutta aika tavalla saa vielä asian koordinaattori kulkea valmistelijoiden luona muistuttamassa työkalusta.

Jaakon ohje lisä- tai turhaa työtä pelkääville virkamiehille kuuluu:
Osallistaminen kannattaa, jos asia herättää kovasti kiinnostusta tai jos valmistelija epäilee että käyttöönottovaihe herättää kiivasta polemiikkia.
Hmm. Oiva esimerkki tällaisesta olisi ollut tuoreen aikapankkiohjeen valmistelu.
On helpompi hoitaa viestinvaihtoa avoimesti kaikkien kanssa
kuin yksi kerrallaan satojen kanssa omassa sähköpostissa.
Tämän voi verottajakin allekirjoittaa! Omat neuvontakokemuksemme Suomi24:lla näyttivät toteen melkoisen tuottavuuspyrähdyksen. Selvähän tuo, jos saman neuvon lukee monta sataa ihmistä tai vain yksi..

Jokainen kansliapäällikkö (eli ministeriö) on sitoutunut osallistamiseen, alleviivasi Jaakko. Osallistamisen uusi aika on koittanut julkishallinnossa.

Nielaisin. Verohallinto ei taida vielä tietää saaneensa lupaa saatika määräystä ottaa tätä avoimuuden työkalua käyttöönsä.. Miten ja milloin tuo mahtaa tapahtua?

torstai 28. marraskuuta 2013

Yhteisellä moottorilla vauhtiin?

Lähde: Vero.fi
Tänään SADe-klusteriryhmässä esitettiin sama kehittämisajatus kuulemma kolmannen kerran viimeisten kymmenen vuoden aikana. Mitä jos Palkka.fistä irrotetaan sen ydin ja sosialisoidaan tuo palkanlaskentamoottori koko yhteiskunnan hyväksi?

Suomessa on 320 kuntaa, joista jokaisessa tehdään kuta kuinkin samat hallintotoimet. Päällekkäisyyksien karsimiseksi kuntia ajetaan liitoksiin keskenään.

Iltapäivällä verojaoston puheenjohtaja Sampsa Kataja vaati eläkevakuutusjärjestelmään roimaa uudistusta. Joka yhtiöllä on omat tietojärjestelmät saman asian laskemiseen; valtion monopoli hoitaisi homman paljon tehokkaammin, laskeskeli Kataja.

Palkka.fitä vastustettiin sen tullessa verisesti: "Se tulee syömään tilitoimistojen leivän".

Toisin kävi. Jo toisena toimintavuonna kävi ilmi, että Palkka.fi olikin tuonut etenkin pienten tilitoimistojen palkanlaskentaan tervetulleen työkalun, jonka avulla nämä saattoivat tehostaa omaa toimintaansa ja laajentaa palveluvalikoimaansa.

Nyt palkanlaskentaytimen lahjoittamisella on perusteita enemmän kuin vielä koskaan.

Kansallinen tulorekisteri tulee vaatimaan palkkahallinnolta ennennäkemätöntä yhteentoimivuutta. On väistämätöntä, että joka ikiseen palkanlaskentaohjelmistoon tarvitaan yhteinen palkkakoodisto. Siitä koituu muutoksia. Muutokset aiheuttavat kustannuksia, joita kukaan ei halua.

Mitäs jos valtio olisi hoitanut muutokset kerralla kuntoon? Palkanlaskentamoottori voisi kai toimia vähän kuin avoin lähdekoodi. Jokainen palkkaohjelmisto saisi sen maksutta käyttöönsä. Ohjelmistotalot rakentaisivat näiden yhteisten ja yhteentoimivien parametrien päälle omat erikoisuutensa, joiden avulla tuottaa lisäarvoa omassa asiakaskunnassaan.

Miltäs kuulostaisi?

//edit 7.1.2015 lisätty tunnisteisiin ansiorekisterin korvaava tulorekisteri

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tekijänkammiosta avoimeen jakamiseen

Tekijänoikeudet tuntuvat usein ennen muuta rajoittavan hengentuotteen käyttöä ja jakamista. Onko niin, että rahanahneus ja typeryys "sitoo suittet" alunperin hyvälle tarkoitukselle?

Lausuin kollegan kanssa perjantaina Verohallinnon palautteen Avointen tietoaineistojen käyttölupaluonnokseen.

Julkishallinnollista tehtävää toimittavassa virastossa ongelma syntyi jo alkuvuonna dataa avatessamme. Taustalla on kuulemma informaatio-oikeus, joka sanoo että kun olemme jotain julkaisseet, olemme samalla luopuneet kaikista oikeuksistamme tekeleeseemme. Siten emme voisi liioin ohjata käyttöä mitenkään, emme edes vaatia että käyttäjän pitäisi kertoa kenellekään käyttävänsä meidän aineistoa (keskustelua tästä Avaa dataa! -blogissa).

Juristi kun en ole, en tahdo oikein kyetä seuraamaan tätä ajatuksenkulkua. Olen läpikotaisin käyttäjän liiveissä, ja internetaikakauden kasvatti.
Jos joku on netissä, se ei tarkoita, että minä saisin sitä käyttää.
Siksi pidän kovasti CC-lisensseistä, ne kun selventävät käyttäjälle pelikenttää kummasti.

Vielä henkilökohtaisempi esimerkkini kumpuaa musiikin maailmasta. Sukulaisemme ihana äänitys on vielä tallessa kasetilla, mutta muussa formaatissa äänitettä ei saa. Laulaja tahtoisi itse teettää äänitteestä uuden painoksen, mutta jotkut-oikeudet ovatkin levy-yhtiöllä, eikä asialle voi mitään. Hänen ihanat laulunsa ovat nyt tuon äänitteen vankina :(

Avoimuuden valokeilahan on vihdoin löytänyt hallinnon. Sen armottomat säteet halkovat jo viranomaisten hakemistoja ja asiakirjoja. Mutta jos totta puhutaan, osallistamiseen näinä niukkojen resurssien aikoina olisi syytäkin valjastaa joukkojen viisaus. Opettelu vain vienee aikaa, kun tähän mennessä kaikki valmistelu on opittu tekemään hiljaisuuden hämärissä kammioissa, kenenkään häiritsemättä asiantuntijan ajatustyötä.

Muistan kun tapasin Ruotsissa Piratpartietin edustajan.. Siinä ajattelussa oli omanlaistaan villiä vetoa. Kuulin täkäläisestä tekijänoikeuslain uudistuskeskustelusta huudon "Miksi eduskunta kuulee vain etujärjestöjä".

Jottai hallinnon kai tarttis tehdä (tällekin asialle).

torstai 31. lokakuuta 2013

Osallistamista siellä täällä

Istuin illalla vielä kissa sylissä silmäilemässä käsitemallimme keräämiä katselmointihavaintoja. Sijoitin mielessäni katselmoijia prosesseihin nähdäkseni, josko kaikki näkökulmat oli saatu talteen. Yhtäkkiä välähti.

Katselmointihan on yhden sortin osallistamista!

Osallistamiseen on perinteisesti liitetty ideoiden keruuta, jalostusta ja toimeenpanovaihetta. Kun kaikki eivät kuitenkaan voi osallistua kaikkeen, voi lohduttautua sillä, että katselmointivaiheessa saa vielä näkökulmansa mukaan tarkasteluun.

Aikapankkikeskustelu aiemmin syksyllä toi esille kansalaisten halun osallistua julkishallinnon tehtävien linjaukseen. - Ihmisten pitäisi osallistua julkishallinnon kehittämiseen, totesi eilen myös Esko Kilpi puheenvuorossaan tietotyöstä.

Lausuntomenettely on niin ikään eri näkökulmien turvaamista valmisteluvaiheessa. Perinteisesti lausuntoja on kerätty osana lainvalmistelua.

Jakelulistat vain lienevät jumiintuneet vuosikymmenten saatossa. Tuoreessa tekijänoikeuslain uudistuksessa huomautettiin, että eduskunnassa kuullaan mieluummin perinteisen vallan käyttäjiä.

Kiinnostusta osallistumiseen kun olisi myös uudessa uljaassa kansalaisyhteiskunnassa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Sauvakävelyllä työn muutokseen

Tiedetäänkö me, mitkä ovat digitaalisesti natiiveja toimintatapoja? Onko meillä erilaista, jossain muussa toimivaa referenssiä, jonka avulla voisimme peilata omaa muutostarvettamme.

Informaation tulva piilottaa toistuvat toimintamallit tekijöiltä. Esineestä on helppo sanoa, että tuosta puuttuu ruuvi, mutta on vaikeaa korjata toimintatapoja aikaan sopivammiksi. Aikanaan suunniteltu ja hyväksi havaittu malli saa jatkua liiankin kauan, koska se toimii (vielä).

Yksi suurimmista muutoksista on asiakassuhde. Yhä useampi osa palvelusta tehdään moduuleista, yhdessä asiakkaan kanssa konfiguroiden. Asiakkaan osallistuminen on yhä tavallisempaa. Asiakkuudet ovat voimakkaasti vuorovaikutteisia ja siten jokaisessa kohtaamisessa toimintaa(mme) kehittäviä.

Facebook on työväline

Perinteisiä back office -toimintoja ei enää ole, vaan jokaisen on oltava mukana asiakkaan maailmassa. Facebook on siten työväline. Jos minulla on hyvä kokemus palvelustanne, en kerro sitä yrityksellesi, vaan tuhannelle kaverilleni Faebookissa. Ja keskustelu jatkuu.

Ellet ole mukana keskustelussa, olet menettänyt mahdollisuuden kehittää toimintaasi - yhdessä asiakkaidesi kanssa.

Temporaalinen yrityskäsitys - eli kaikki tapahtuu ajassa

Millainen tulevaisuus on rakennettava toimintatapoihimme tänään? Olemmeko tulossa enemmän relevanteiksi asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme kuin eilen? Siksi on ymmärrettävä ajassa olevia signaaleja, tekemisessä olevia eroja ja niiden soveltamismahdollisuuksia.

Organisaation keskeisin haaste on läpinäkyvyys. Se ei tarkoita, että muutos voidaan ottaa saman tien käyttöön. Vaan onko meillä ympäristö, jossa voimme kokeilla uutta tekemistä turvallisesti? Kehitystoiminta on oppimista siitä, mitä tapahtuu (Lue Eskon mainio blogaus: What Supercell can teach us about the future of work).

Jos teemme vain toistavaa toimintaa, kehittämisen merkitys ei ole suuri. Kilpailukyky on kontekstuaalista.
Kommunikaatio on oman toiminnan näkyväksi tekemistä. 
Tämä on kolmas kommunikaatiologiikka ja tapa tehdä asioita: en tiedä, kuka viestini saa ja mitä se hänessä aiheuttaa. Ensimmäinen oli, että viesti lähetetään yhdelle/muutamalle henkilölle. Ja toinen, että johto "broadcastaa" viestin passiivisille vastaanottajille.

Nyt tekeminen lähtee liikkeelle impulssista: “Olen nähnyt tämän..”, ja kriittisen massan ylityttyä sille asialle on tehtävä jotain. Ja siinä on Yammerin voima: se muuttaa kommunikaation perustoimintatavan.

Kommunikaation arkkitehtuuria, informaatioarkkitehtuuria ei voi määritellä etukäteen; emme voi tietää etukäteen työntekijän tarvitsemaa informaatiota. Työntekijän saatavissa olevan tiedon määrää rajaamalla määritämme rajat tekemiselle ja kehittymiselle. Olennaista on infoähkyn hallinta. Sisältöä täytyy suodattaa ja kohdentaa. Se tapahtuu “tägäämällä” hashtageilla.

Kommunikaatio- ja informaatioarkkitehtuuria ei siis voi määrittää organisaatiolle, vaan jokainen määrittää itselleen hetkellisesti tärkeän kontekstin. Hän määrittää ne henkilöt ja hakusanat, joita hänen on seurattava onnistuakseen omassa työssään.

Siksi tiedon on oltava läpinäkyvää ja saatavissa.

Yksikään tietotyötä tekevä ihminen ei voi enää tehdä omaa työtään ilman, että seuraa useita muita henkilöitä. Työtä eivät tee toisistaan erilaiset yksilöt vaan toisiaan tarvitsevat vuorovaikuttajat. Kaikkein tärkeintä on kehittää vuorovaikutusta.

Perinteinen hierarkkinen johtaminen estää toiminnan kehittämistä. Supercell-kulttuurissa käsitys ihmisestä on aivan erilainen kuin perinteisessä. Työ on kolme asiaa:

1. teen merkityksellisiä asioita
2. teen niitä merkityksellisten ihmisten kanssa
3. ..merkityksellisellä tavalla

Julkishallinto on tietointensiivisin osa yhteiskuntaa. On ratkaistava, miten julkishallinnon asiakkaat saadaan mukaan kehittämään yhteiskuntaa - se on kaikkien asia. Maailma toimii verkostona ja me olemme siinä solmuina Toiminnan on oltava lähtökohta kehittämiselle.


Ps. Miten se sauvakävely tietotyöhön liittyi?

Esko kertoi oman kääntymyksensä kunnostaan huolehtivaksi sauvakävelijäksi: "Mikään sisäisistä toimintatavoistani ei olisi tehnyt minusta sauvakävelijää. Mutta minulla oli ystävä, jolla oli erilainen toimintatapa. Sen näkeminen auttoi minut pohtimaan omia toimintatapojani."

maanantai 21. lokakuuta 2013

Valinnanvapaus ja muita avoimuuden esteitä

© Iqoncept | Dreamstime.com
Sosiaalinen media on luonut loistavia tapoja tehostaa omaa työtä. Samalla se on tuonut monta vaihtoehtoa: saman voi tehdä myös sillä, tällä ja tuolla.

Mitä useampia työkaluja käytän, sitä suurempi on riski, etten hallitse niitä kaikkia. Juuri hallinnan (tunteen) vuoksi on helpompi vaatia yhtä autuaaksi tekevää ja kaiken kattavaa ratkaisua.

Yhtä ainoaa ei vain ole olemassa. Sen puutteessa kieltäydytään käyttämästä yhtään mitään sellaista, joka ei ratkaise kerta koko ongelmaa.

Ja niin ollaan tilanteessa, jossa tehottomuus jatkuu. Koska koko joukkoa ei ole saatu käyttämään valittuja välineitä: "En saa Etherpadia auki iPadilla, käytän vain GoogleDocsia" ja "En tykkää Yammerista, käytän vain Sharepointia". Olisikohan jo aika käyttää valistunutta itsevaltiutta ja rohkeutta tehdä valintoja!

Tarvitaan modulaarista ajattelua. Tarvitaan myös tukea hallintaan.

Siksi olen niin mielistynyt iPhoneeni. Jokainen Apps löytyy siitä. Tiedän mitä milläkin laitteeseen lataamallani kilkkeellä aion tehdä. Siksi olen toiveikas myös Oma Yritys-Suomen ja Suomi.fin, jopa asiointitilien suhteen.

Tarvitsemme myös isoja kokonaisnäkymiä.
- Ne vain pitäisi osata koostaa. Anybody?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tiedosta tarve, tarpeesta prosessi, prosessista palvelu

Perjantaina istuin tietosuunnittelijamme kanssa nykyisen asiakastietojärjestelmämme parissa. Kiinnitimme eri puolilta saapuvia tietoja käsitemallimme käsitteisiin ja ominaisuuksiin.

On helppo iskeä kiinni sellaiset arjen ydintiedot kuin Nimi, Osoite, Tunnus jne. Mutta entä taas uusi osoite eri lomakkeessa? Tiedon merkitystä varten on ymmärrettävä, mihin prosessi tietoa käyttää ja mitä se sillä oikeasti tekee. Vielä parempi, jos voi ymmärtää, mikä on asiakkaan tarve.

Me olemme lukuisista ja palkituista asiointipalveluistamme huolimatta edelleen paperivirasto. Jokaisella asiakkaalla on oltava postiosoite. Muuten emme tiedä, mihin lähetämme verovelvollisuuden täyttövelvoitteen.

Seuraava palveluidea syntyi lomakkeesta numero 3817. Siinä kysymme tilapäistä osoitetta, sellaista johon asiakas haluaa veropostinsa. Ja jota ei päivitetä väestötietojärjestelmästä joka yö "vääräksi".

Kansan ikääntyessä yhä useampi muuttaa palvelukotiin. Koska veroilmoitusvelvollisuuden päättää vasta kuolema, ovat vanhainkodit ja palvelutalot pullollaan kirjekuoriaan odottavia vanhuksia. Samaan aikaan postipoika raahaa "Osoite tuntematon, ei asu täällä" -merkittyjä kuoria takaisin kirjeen lähettäneelle verottajalle. Mikä neuvoksi?

Yhä useammalla työmaalla käy tekijä ulkomailta. Joko puurtamassa työnantajansa kilpailutuksessa voittamaa urakkaa tai elinkeinonharjoittajana. Nämä rakennustyömaille menijät merkitsemme suomalaiseen väestötietojärjestelmään. Henkilötunnuksella saamme heille suomalaisen verokortin - joko lähdeveroa varten, jos työskentely kestää alle puoli vuotta tai sitten varsinaisen verokortin, jos 6 kuukautta ylittyy. Jälkimmäiset saavat seuraavana keväänä meiltä myös esitäytetyn veroilmoituksen.

Vai saavatko? Osoite on ongelma. Mitä jos tavoittaminen hoituisikin näin:

Saisit verottajalta tekstarin: "Meillä on sinulle veroilmoitus. Minne haluat sen?" 
Vaihtoehtoja olisi kaksi: sähköisesti tai postitse. 

Älypuhelimilla apps-logiikka on päivänselvä. Tässä vanha puhelin ei olisi este. Niihin sama tulisi tekstarina: "Lähetä paluuviestinä haluamasi vaihtoehto 1) sähköisesti 2) postitse". Vaihtoehto 2 toisi tarkistettavaksi meillä tiedossa olevan osoitteen: Tännekö?

Ja jos olisit ulkomaalainen ja valitsisit postivaihtoehdon, kysyisimme kahden osoitteen välillä: "Suomen osoitteeseen vai ulkomailla sijaitsevaan kotiosoitteeseesi?"

Toimisiko?

lauantai 12. lokakuuta 2013

Nobel, kehityskeskustelu ja virkamiesten vallankumous

Idearikkaan viikon jälkeen pää purskahtelee ajatuksia. Yksi syvä virta kulkee ihmisen motiivien jäljillä.

Verottajakollegani Norjasta jakoi tänä aamuna NYTimesin analyysin Nobel-palkinnosta ja sen valintaprosessista. Kehityskeskusteluni sivusi viikolla organisaation dynamiikkaa ja virkamiehen roolia ja osaamista siinä.

Eilen istuin lahjakkaiden ja intohimoisten yrittäjien kanssa ideoimassa, miten rikki mennyttä yhteiskuntaa voisi korjata. Tutkailun kohteena on joukkojen viisaus, lakipykälien ja menettelytapasääntöjen siiloihin vangitsema virkakoneisto sekä niukista niukin resurssi: budjettirahoitus. (Vrt. aiemmin: Jospa siilot sittenkin kerran ylitetään..)

Kaiken tämän ydin on sama, huomaan tänä aamuna ajattelevani.

Jos johtaja haluaa organisaationsa toteuttavan strategiaan kirjatun palveluajatuksen, hän ei salli alaistensa nipottaa muodollisen pilkun avulla asiakasta nalkkiin. Epäonnistumiset on saatava esille, turvallisuushakuisuudesta ei pidä palkita. Lempeän mutta määrätietoisen kritiikin avulla yhteinen ymmärrys on levitettävä jokaisen palkollisen päähän. Vain niin "jalkautetaan strategia".

Mitä, kaipaanko siis valistuneita itsevaltiaita!?

Sama määrätietoisuus on edellytyksenä jos mielimme saada yhteentoimivia sähköisiä allekirjoituksia ja tupaksia sun muita. Hallinto ei avaudu, jos työhön osallistujat pidetään kulisseissa tai paperilla. Nobel-palkinto on myönnettävä sen ansainneelle.
Why not form a world jury for the world prize? -- The idea seems obvious and has charm, no doubt. But it would only replace one kind of politicization with another, probably even more pernicious one. - The New York Times
Voiko kenelläkään ikinä olla tässä vajavaisessa maailmassa täysin puhtaita jauhoja pussissa yhteistyöhön käydessään? Mikä on agendasi, kun käyt neuvottelupöytään, olipa tavoitteena maailmanrauha, yhteinen kansallinen tunnistamisjärjestelmä tai vain työpaikan kahvitilan miellyttävänäpitosäännöt?

Kuka arvottaa erilaiset pyrkimykset?
Onko vielä olemassa jaloutta ja yhteistä hyvää?

Luin Cristina Anderssonin palvelukokemuksesta: "Demokratia ja laaja osallistaminen on kaikkien etu". Osallistamista pohtiessani oivallan yhtäkkiä, että Gaussin käyrähän se selittää demokratian idean. Demokratia suojelee yhteiskuntaa liian äkkinäisiltä ääriliikkeiltä.

Valta turmelee. Siksi itsevaltius ja harvainvalta on pahasta. Tätä siis olen intuitiivisesti tavoitellut viehättyessäni yhä uudelleen avoimesta datasta, avoimesta tiedosta ja avoimesta hallinnosta. Valtaa on myös kontrolloitava. Siksi meidän kuuluu tietää, millaisia taloudellisia sidoksia on julkisen vallan ja demokraattisen päätöksenteon takana.

Dataksi sanottuna: miten rahallinen tuki ja päätoksenteko korreloivat. Jotta demokratia toteutuisi.

Jotta joukkojen viisaus saadaan mukaan, osallistamisen on oltava todellista. Virkamiesten vastuulle kuuluu, ettemme rakenna osallistamisesta näennäisteatteria tai tyydy pinnalliseen palautteenantoon - joka ei enää ehdi vaikuttaa, kun päätökset on todellisuudessa jo tehty.

Osallistaminen vie aikaa ja vaatii paneutumista.

Jälleen kerran kommunikaatio kohoaa keskiöön - mutta se on jo toinen juttu. Sitä kypsytellessäni, aurinkoista viikonloppua, ohessa vielä Kritiikkiä selontekoprosessille.

Mitä ajatuksia tämä kaikki herättää sinussa?
Osallistu keskusteluun täällä tai Virkamiesten avoimessa verkostossa!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Yrittäjä kaipaa julkishallintoa. Tositarkoituksella

Hämäläisen Timo kärjisti Tebatissa oivasti, ettei julkissektorin rakennemuutos pelasta kilpailukyvytöntä elinkeinorakennetta. Uudet kasvuaelueet tarvitsevat alustakseen yhteiskunnan nykyisiä vahvuuksia. Kokonaisuudessaan kehittämiseen tarvitaan systemaattisempaa otetta.

Reaaliaikaisen talouden ponnistelumme ovat pohjanneet mahdollisimman vähän vaivan periaatteeseen. Yhteiskunnan toimiva infra luo onnistumisen edellytyksiä myös niitä kaivattuja verotuloja luovalle - ja työllistävälle - yritystoiminnalle.

Myös verottajan sähköistymisen taustalla on ollut ajatus tiedonkeruusta lähteellä, mahdollisimman vähän vaivaa aiheuttaen.

Timon huomio
"Pitkälle erikoistuneet yritykset tarvitsevat tuekseen niiden tarpeisiin räätälöityä toimintaympäristöä. Teollisten klusteriemme menestys on perustunut pitkälti tällaisiin synergiaetuihin. Systeemistä lähestymistapaa ei kuitenkaan ole määrätietoisesti hyödynnetty uusien kasvualueiden kehittämisessä." 
vie ajatukset kehittyville aloille. Parahdin oman uuden talouden kohtaamiseni jälkeen, että Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta.

Tällä rintamalla en suureksi pettymyksekseni ole havainnut mitään liikettä (otan mielelläni väitteeseeni oikaisuja vastaan!). Kirjoitin siitä, kuinka nykylakien mukaiset menettelyt pakottavat byrokraattisuuteen. Ei ole ketterämpää tapaa hoitaa velvoitteensa, saati sähköisempää menettelyä verkkoyrittäjälle jne. Timo kirjoitti puheenvuorossaan, että
Erityisesti julkiselta sektorilta löytyy maailmanluokan osaamista, jota ei vielä ole kaupallisesti hyödynnetty.
Tuon toivon varaan minäkin katson. Ennen muuta avuksi tarvitaan sähköisiä rajapintoja ja asiakaspalvelun ketteröitymistä. En usko, etteikö osaamista löytyisi. Tahtoakin alkaa olla (vrt. Kansallinen palveluarkkitehtuuriseminaari 4.10.2013).

Rahapulasta puhutaan, eivätkä eurot tehostukaan siiloihin kaatamalla. Yhteisvastuuta kuitenkin löytyy. Tekijät ovat alkaneet parveilla :)


lauantai 5. lokakuuta 2013

Muutoksen tuulet tavoittavat myös asiantuntijan

iPhonen App-valikoima on
oiva esimerkki työkaluista.
Eilen seurasin aamupäivän virkatoimieni lomassa webcastin välityksellä VM:n palveluväyläseminaaria. Kuuntelin mm. mitä pääjohtajamme kertoi palveluväylään liittyvistä odotuksista ja Viron kanssa käynnistetystä pilotista.

Chattasin vaikutelmia puheista Vyvillä kahden kollegani kanssa, ja postasin webcast-sivulla olevalla lomakkeella tilaisuuteen myös ns. yleisökysymyksen. Kiinnostavimmat aiheet ja linkin webcastiin jaoin tuoreeltaan sisäisessä Yammerissa.

Etukäteen kaksi FB-ystävää kyseli osallistumisaikeistani. Toinen kertoi Yammerissa jälkikäteen, että verkkoyhteydet tilaisuudessa olivat sen verran heikot, että "liverapoilu" ei kerrassaan onnistunut (lue liverapoilusta Tuija Aallon blogissa).

Viikolla omassa yksikköpalaverissa kuulin suureksi ilokseni esityksen, kuinka asiantuntijat ovat valjastaneet verkostonsa yhteisöllisemmäksi työvälineeksi Sharepointin.

Suurena tavoitteena on siirtää keskustelu pois sähköposteista yhteiselle alustalle. Myös kulloinkin yhdessä työstettävän dokumentin versionhallinta on huomattu haastavaksi. Ovat siis tähyämässä yhteiskirjoittamiseen..!?

Olen vuosien varrella blogannut avoimuudesta, muutoksesta ja sosiaalisesta mediasta. Olen oppinut osaajilta Suomessa ja ulkona. Uusi aika on koittamassa nyt myös julkishallinnossa!

Olennaista asiantuntijaorganisaatioissa on mieltää, että työmme, olipa uuden menettelyn tai ohjeen työstämistä, on enemmän ja vähemmän pelkästään keskustelua! Se on eri näkökulmien punnitsemista ja yhteisen käsityksen luomista yhdessä, mahdollisimman suuren viisauden äärellä. Tulos konkretisoituu sitten aikanaan pykäliksi, ohjeiksi ja vaikkapa tiedonkeruuksi; nettisivuiksi ja asiointipalveluiksi.

Työkalut tukevat - tai sitten eivät.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Osallistamisella käsiksi aarteisiin

Mikä estää avoimuutta muuttumasta arjeksi virastoissa?

Kaikkinainen muutos on organisaatiossa aina kustannus. Organisaation tehtävä on järjestää tekijät työn ympärille. Hallinto sorttaa osaamiset ja menettelyt sellaiseen ojoon, että työstä suoriudutaan tehokkaasti. Ja joka kerta kun hyvin harjoitellut menettelyt muuttuvat, "läpimenoaika" hidastuu väistämättä.

Katsotaanpa yhtä virastoa; otetaan tarkasteltavaksi prosessiksi sen asiakasohjaus. Käsky kuuluu: Osallistakaa yleisö!

Kalle ja Liisa tapaavat kirjoittaa ohjeen kuin ohjeen parissa viikossa. Nyt heille sanotaan, että enää ette nysvää kahden kammiossanne, vaan otatte yleisön mukaan. (Avoimuus on aktiivinen päätös, blogasin taannoin)

Yleisön?! - Niin. Ne, joiden osuutta prosessissa ohjeellanne ohjaatte.
??? - Kirjoittakaa luonnos ja avatkaa se kommenteille saman tien.
- Ai niinku että ohje valmiiksi ja sitten.. ne niinku katsoo pilkkuvirheet läpi vai?
- EI! Kun kerrotte kaavailevanne muutosta ja että mikä sitten muuttuisi asiakkaalla; sähköinen palvelu, lomakkeet, aikataulut jne. Että nyt on aika vaikuttaa.
- No sen tietää mitä siitä tulee! Nehän alkaa ruotia ihan epäolennaisia ja kysellä tyhmiä..

Kuulostaako tutulta? Jetsulleen sama keskusteluhan käytiin 5 vuotta sitten sosiaalisen median koputtaessa oveen. Ei kommentointia voi sallia! Entä jos blogaaja ei tiedä mistä puhuu? Eihän kukaan ehdi roikkua Facebookissa kaiken päivää!

Osallistamisessa pelottaa kommenttien hallitsemattomuus.
Mitä se on? Kommenttien lukumäärä ja osuvuus: mitä jos aletaan puhua asian vierestä?
Verkossa käytävää keskustelua ei vain ole totuttu moderoimaan.
Mitä se on? Se on kuin vanhemmuus: ohjataan haluttuun suuntaan, sammutetaan sopimattomat kommentit ja ravitaan hyviä ideoita.

- Eikä ole aikaakaan! parkaisevat säädösvalmistelusta vastaavat virkamiehemme.

Eilen blogasin siitä, miten aikapankista kiinnostuneet kansalaiset eivät löydä vaikuttamisen väylää eivätkä VAVilaiset tietoa tekeillä olevasta sähköisestä asioinnista.

Meillä on kuulkaas nyt julkishallinnossa markkinat, joilla myyjät ja ostajat eivät kohtaa. Nyt saisi peilata löytöjä joukkojen viisaudesta omaan - kukaties kuinka siiloutuneeseen - ajatteluun. Maksutta saisi kehittää omasta osaamisesta vielä parempaa!

Miksei? Mikä neuvoksi?


maanantai 30. syyskuuta 2013

Siiloista avoimeen valmisteluun

Tämän syksyn uutuus - ainakin verottajalle päin - on lausuntojen kerääminen joukkoistamalla. Olemmehan mekin jo vilkuilleet yhteisiin alustoihin: vuorollaan eri ministeriöt kertovat Ota kantaa -palvelussa olevasta keskustelustaan ja pyytävät osallistumaan. Vaan mitäs sanottavaa meillä.. on kovin vaikea tarttua uuteen asiaan vanhassa virkaroolissa.

Aikapankkiohje lähti perinteiselle lausuntokierrokselle samaan aikaan kun TEM kutsui tutustumaan ja ottamaan kantaa käteisen rahan käyttöä rajoittavaan aloitteeseenAvoin ministeriö (AM) on yksi tahoista, jolta Verohallinto on pyytänyt lausuntoa ohjeluonnokseensa.

AM teki kummia: se alkoi kerätä näkemyksiä laajemmassa joukossa ns. joukkoistamalla.

Käytännössä Pekkasen Joonas linkitti verottajan ohjeluonnoksen ja kirjasi alustavia aihioita lausunnon pohjaksi Google Docsiin. Samaan aikaan verottajan edustaja jakoi Facebookista löytämänsä linkin Yammerissa ja pohti, voisiko lausuntomenettelyä avata jo aiemmin.

Suurta keskustelua ja hämmenystä tuntuu herättävän menettelymuutos. Kommenttien hallitsemattomuus pelottaa eikä verkossa käytävää keskustelua ole totuttu moderoimaan. Eikä ole aikaakaan! parkaisevat säädösvalmistelusta vastaavat virkamiehet.

Niinpä avoimuuden tiellä on vielä esteitä. Ne pitäisi poistaa.

Virkamiesten avoimessa verkostossa on tunnettu luomisen tuskaa VM:ssä edistettävän palveluväylän ja siihen liittyvän tunnistamisratkaisun parissa. Asia kiinnostaa kovasti, mutta valmistelusta ei löydy oikein mitään tietoa eikä mukaankaan pääse. Verkoston jäsenillä olisi nimittäin annettavaa. Joukossa on pitkä kokemus sähköisestä asioinnista (ja paljosta muusta) sekä ripakopallinen enemmän tai vähemmän aiheellisia huolia. He ovat lähtökuopissa kuin konsanaan pikajuoksijat; asenteeltaan pikemminkin kuin maratoonarit.

Virkamiehistö hoi! Kansalaiset ovat kiinnostuneita yhteisistä asioista ja tarjoavat käyttöön osaamisensa. Kuka ottaisi vastaan?

lauantai 28. syyskuuta 2013

Umpikujassa (eli miksi verkkoasiointi keskeytyy)


Suomessa ihmetellään, miksi verkkokauppa ei kasva. Ei se mikään ihme ole, jos asiakas hukataan verkkokaupassa, kuten minulle kävi viime viikolla.

Sain sähköpostiin kutsun kiinnostavaan tilaisuuteen. Kalenteriin kävi, joten klikkasin oitis meilissä olevaa nappulaa Rekisteröidy. Mutta ensin:

"Perusta tili"

Pari kolme yritystä myöhemmin oli myönnettävä, ettei muuta tietä tilaisuuteen ole. Okei, perustin tilin (täytin ruutuihin nimet. Molemmat erikseen, sähköposti ja puhelin ja..). Viimeisen nappulan jälkeen - mitä, missä se rekisteröityminen nyt on? Enkö saa jatkaa rekisteröitymistäni?
Ei paluuta, ei nappulaa Jatka, ei mitään tuttua mitä valita. Selain kiinni ja sähköpostiin.

Aloitin alusta. Rekisteröidy.
Nyt se tunnisti minut! Nimeni oli jo ruudussa esitäytettynä. Mutta sitä ennen vielä:

"Määritä ensin tilin asetukset".

Ei muita vaihtoehtoja, tilaisuus kuulteli jo alemmassa selainikkunassa, mutta pääsyä sinne ei. Täytin lisää ruutuja. Vielä viimeinen valinta - ja taas päädyin johonkin muualle, enkä takaisin jatkamaan. Kiukku alkoi nousta. Mutta koska tilaisuus oli haluamani, hiiri käteen ja

Aloitin alusta. Rekisteröidy.
MITÄ?! Miten ne kehtaa kaiken tämän jälkeen vielä kysyä:

"Mistä kuulit tästä tapahtumasta?"
ja vielä "Anna tilaisuuden koodi"
= siis näpyttele itse numerot ruutuun..

No LOL! Jos tämä on tietokonefirmoista suurimpia, ja sen pitää kysyä kolmatta kertaa sisään yrittävältä asiakkaalta, mistä kuulit tilaisuudesta.. Tämä tosiaankin on menneen talven lumia :(

Ps. Olen rekisteröitynyt muutamaan tilaisuuteen kotimaisen Lyytin kautta. Ilmoittautujan kokemus on erinomainen, ja palvelun käyttäjä näyttäisi saavan kaiken sen, miksi kaikki nuo edellä kuvaamani tarkistukset tarvittiin. Miksi tehdä omaa toimimatonta, kun toiset osaavat homman suoraan?

torstai 19. syyskuuta 2013

Ansiorekisteri-seminaarin satoa

Julkishallinto ei ole olemassa vain oman tehtävänsä toimittamista varten. Julkishallinto on hallinnollinen kustannus. Siksi sen on toimittava mahdollisimman tehokkaasti ja turvattava osaltaan kansallista kilpailukykyä.

Ansiorekisteri-seminaari kokosi Sitraan 18.9.2013 tekijöitä, näkijöitä ja toteuttajia - toivottavasti myös epäilijöitä. Polku 2 on toteutettava kokonaisuudessaan viipymättä. Palveluväylä toteutetaan Viron malliin, ja on, ICT2015-ohjausryhmän asiantuntijan mukaan, "tuotannossa Q4/2014". Ohjelman eteneminen raportoidaan ict2015.fi-sivustolla. 

Automaatiolla parempaa palvelua

Hallinnollisten velvoitteiden täyttämiseen tarvittavat tiedot kerätään yritysten taloushallinnon järjestelmistä automaattisina sivutuotteina: palkanmaksu ansiorekisteriin, ALV-raportointi verkkolaskuista ja kirjanpito tiliotteella, XBRL-tilinpäätös. 


Edellinen pääjohtajamme Mirjami Laitinen muistutti, että palvelu on sitä parempaa, mitä vähemmän siihen on tarvetta. Etenkin verovaroilla toimivien viranomaisten on palvelukehityksessään ajateltava asiakkaan koko asiointiketjua ja käytettävä yhteistä tietoa nykyistä paremmin.

Kansallinen palveluarkkitehtuuri sisältää uuden tiedonvälityskonseptin ja suunnittelupöydällä olevan kansallisen tunnistautumisen. Valtio tuottaisi kansalaisvarmenteet kansalaisille ja palveluntuottajille maksutta. Välineet tuotettaisiin markkinaehtoisesti, ja valtio tarjoaisi tunnistusportaalin maksutta.

Kansallisen tiedonvälityskonseptin ajattelussa keskiöön nousee kansalainen. 

Kansalainen omistaa omat tietonsa.
Julkishallinto ei varastoi tietoja moneen kertaan eri viranomaisissa vaan sama tieto tallennetaan vain kerran. Ansiorekisteri on tiedon kumulointia varten tarvittava (yksi ainoa) kansallinen rekisteri, johon tulotiedot kerätään reaaliaikaisesti maksamisen yhteydessä. Tiedonkeruu tapahtuu rakenteisessa muodossa, joten palkkahallinnon tiedot on korvamerkittävä (palkkakoodiston pohjalta). Tietopalvelu eli tiedon jakelu kaikille tarvitsijoille hoituu palveluväylän kautta.

Arto Leinonen kertoi verottajan näkökulman ansiorekisteriin. Jo vuosia sitten visioitu reaaliaikainen henkilöverotus sai mahdollistajakseen ansiorekisterin kuin kypsän omenan. Yleisö kysyi, voisiko myös veronpalautukset saada aikaisemmin. Kyllä, mutta vasta sillä hetkellä, kun kaikki verotukseen vaikuttava tieto on saatu haltuun. Pelkät tulotiedot eivät siis riitä verotuspäätöksen tekemiseen.

Kelan Mikael Forss laskeskeli ansiotietojen keskitetyn sähköisen käsittelyn säästävän jo vaatimattomalla 1 minuutin helpotuksella Kelassa 10 htv. Jos säästö olisi 10 minuuttia (kuten todennäköisempää), työvuosia säästyisi jo 100 htv, mikä olisi rahassa 5 miljoonaa euroa. Kuntasektorilla käytetään tulotietojen käsittelyyn vähintään yhtä paljon työtä kuin Kelassakin. Mistä rahat rekisteriin, Valli? päätti Forss.

Timo Valli vastasi, että julkishallinnon ICT:stä vastaa ministeri Virkkunen, rahat ovat ministeri Urpilaisen taskussa, ja kokonaisuus kuuluu luonnollisesti pääministeri Kataisen rooteliin. Nyt on laadittu kolme strategiaa, joista yksi oli ICT2015. Rakennepoliittisen ohjelman ulostulon jälkeen tuntuu, että kaikki tekeminen liittyy nyt yhteen. Ei ole tarvetta muuttaa suuntaa, nyt on aika kiihdyttää vauhtia.

Eläkevakuuttajat varovasti mukana

Ilmarisen Sini Kivihuhta huomautti, että eläkevakuuttajat eivät ole julkista hallintoa vaan kilpailevat keskenään hoitaessaan julkista tehtävää. Kilpailulainsäädäntö siis myös rajoittaa yhteistyötä. 


Ansiotieto on kuitenkin työeläkkeen ydintä, eli jos yritykset alkavat raportoida ansiorekisteriin, eläkevakuuttajat tahtovat olla kehityksessä mukana. Eläkevastuiden pohjaksi tarvitaan tietoa pitkältä ajalta: eläkkeitä lasketaan sekä 100-vuotiaille että nyt eläköityvälle. Tätä tiedonkeruuta ja etuuslaskentaa varten syntyi AREK (2007). Se laskee ja päättelee eläkkeitä juoksevasti ja jatkuvasti. Siten AREKin hoitaman kokonaisuuden korvaaminen suoraan Ansiorekisterillä ei käy.

Kuntasektorille tuplahyötyjä

Kuntien Taitoan Tiia Mäkiranta-Säisä kuvasi kuntasektorin palkanlaskentaa valtavaksi hallinnon taakaksi, jota automaatio keventäisi. Taitoa toteuttaa siten kuntien toiminnan katalysaattorina yhteistä ICT2015-näkemystä. Yksi standardoitu rajapinta vähentäisi sisäisten tietojärjestelmien muutoksia. Reaaliaikaistaminen poistaisi kokonaan yhden prosessin, kun vuosi- ja neljännesvuosi-ilmoittamisesta luovuttaisiin. Lisäksi kuntalaiselle syntyvä kokonaisnäkymä poistaisi ko. kokoamistehtävän palkanlaskennasta.

Ennen kaikkea ansiorekisteri mahdollistaisi nykyistä toimivamman ennakoinnin. Kuntien tulot saadaan verokertymistä. Reaaliaikainen tieto niin menopuolesta (eli palkoista) kuin tuloista (verotulojen kuntakohtaisesta jako-osuudesta) mahdollistaisi myös vastuullisemman talousjohtamisen kunnissa.

Tilitoimistojen arki on rutiineja

Vuokko Mäkinen muistutti, että idea palkkakoodistoon syntyi tilitoimistoarjesta. Taloushallintoliiton jäsenyritykset hoitavat

  • lähes 130 000 suomalaisen yrityksen ja yhteisön taloutta 
  • noin 50 000 yrityksen palkanlaskentaa 
  • (yli 310 000 palkkapussia/kk)
  • työllistävät keskimäärin 7,9 hlöä (ei-jäsenyritykset ka 1,6 hlöä)
Tilitoimistot joutuvat viranomaisraportoinnin vuoksi tekemään todella paljon turhaa työtä. Reaaliaikaisen tiedon muhittaminen vuodeksi ei ainakaan paranna tuon tiedon laatua. Sen summaaminen jälkikäteen aiheuttaa turhaa työtä, lähtökohtaisesti aina korjauksia ja taas turhaa työtä. Reaaliaikainen tieto olisi koko ajan saatavilla.

Paneelilla pähkinöiden kimppuun


Maksaisiko moinen reaaliaikaistaminen yrityksille? Real-Time Economy -ohjelmassa palkkajärjestelmien asiantuntijana toimivan Aditron mukaan muutos voitaisiin hoitaa osana vuosihuoltoa, jolloin erillistä kustannusta ei yrityksille syntyisi.

Voidaanko vuosi-ilmoitusmenettelystä luopua? Verohallinto ei tarvitse tarkistavia vuosi-ilmoituksia sen jälkeen kun tiedot saadaan reaaliaikaisesti. Muutoksen myötä myös nykyistä kausiveroilmoitusta on viilattava.

Eläkevakuutusyhtiöiden asiakas yrityksistä vain runsas 10 % ilmoittaa kuukausittain. Vuosi-ilmoittamisesta luopuminen ei onnistu eläkevakuuttajilla pakottamalla vaan olisi tarjottava vaihtoehtoja.

On huomattava, että vaikka ansiorekisteri päivittyy reaaliaikaisesti, ei tietojen lähettämisen sieltä eli tietojen vastaanottamisen tarvitse tapahtua samanaikaisesti. Niin halutessaan toimijat voivat saada tiedot itselleen edelleenkin vuositasolla.

Keskustelussa sivuttiin raportointirajapintoja ja miten mahdollista uutta liiketoimintaa; myös avoin data nousi esille. Yhteys kirjanpitoon sekä palkanmaksuaineiston säilyttäminen tiedot raportoineissa yrityksissä on ratkaistava. Vastuu tiedon oikeellisuudesta ei muutu ansiorekisterin myötä.

Jatkuuko hanke vaikka hallitus vaihtuu? Timo Valli arvioi, että jatko edellyttää hankkeelta vahvaa etenemistä ja näyttöjä. Sinänsä 21 polkua on 10 vuoden ohjelma, jonka kannatuksen Ala-Pietilä kävi mittaamassa kaikkien puoluejohtajien kanssa. Poliittinen päättäjä voi aina uudelleen suunnata tekemistä, ellei näkisi valittua tietä toimivaksi. - Itse uskon informaatioinfrastruktuurien hallinnan olevan osa pysyvää kehitystä. Tietojärjestelmien kanssa ollaan nyt menossa kestävämpään suunnitteluun, jota voisi verrata maankäyttösuunnitteluun.

Miten järjestetään rahoitus ja vastuut? Onko vastuutaho yksi virasto, kuten VRK? Vai rakennetaanko ansiorekisteri Veron tai Tilaston kylkeen? Tai perustetaanko kenties yhteisyritys? Timo Valli vastasi, että toimijasta on jo vuosi sitten julki lausuttuja ajatuksia, mutta päätökset puuttuvat. Kehyskaudelle 2013-2017 on saatu 120 milj. euron varaus, joka mahdollistaa paljon asioita.

Kuka omistaa ansiorekisterin? Saadaanko ministeri Virkkusen ajatus tietoviraston perustamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan? Kokonaan uutta virastoa ei oltaisi perustamassa vaan vaikkapa VRK:n pohjalta lähdettäisiin laajentamaan sisältöjä poikkihallinnollisista perusrekistereistä.

Raportoinnin pohjaksi tarvitaan palkkakoodisto. Onko tämä palkkakoodisto se ja kuinka valmis se on? Vuokko Mäkinen vastasi, että Palkkakoodisto on syntynyt eri sidosryhmien kanssa, joten se on melkoisen valmis palkkalajien ja eri raportinsaajien näkökulmasta. Nyt siellä on kaikki viranomaisraporteissa käytetyt eri ansiokäsitteet. - Vielä tarvitaan tietosisältöjen tarkastelu kuntien sosiaalitoimen kanssa.

Miten transaktiot saadaan luotettaviksi ja todennettaviksi? Loki on aina oltava. Palveluväylällä tulee olemaan autentikointi: palvelinten ja osapuolten tunnistaminen. Asiakasnäkökulmaa turvaamaan pilotointiin on tarjoutunut mm. Virkamiesten avoimessa verkostossa toimiva avoin joukko yrittäjiä.

Änkyrät pelkää vaivaa, rahanmenoa ja riskejä. Meidän tehtävämme on vakuuttaa kaikki siitä, että niitä ei synny. - Mikael Forss

//edit 7.1.2015 lisätty tunnisteisiin ansiorekisterin korvaava tulorekisteri

lauantai 31. elokuuta 2013

Virkamiesten vastaus budjettiriiheen?

Tuore budjettiesitys pureutuu julkisen talouden kestävyysongelmaan. Suomeksi tuo sanakummajainen tarkoittaa, että rahat eivät riitä.

"Hallituksen päätökset alentavat valtion menoja vuonna 2014 nettomääräisesti yli 600 milj. eurolla", kertoo eilinen Valtioneuvoston tiedote.

Mitä tapahtuu palveluille, kun niiden tuottamiseen on vähemmän varaa? Jos ei niiden tuottamisen tapaa saada tehostettua, niiden määrä (tai laatu) on ainoa tekijä joka joustaa. Alaspäin.

Siksi monet meistä julkishallinnossa peräänkuuluttavat viisautta, vastuullisuutta ja todellista visiota toimintojemme kehittämiseen. Pois näennäisistä paperiuudistuksista, tietotekniikasta on saatava irti enemmän hyötyä. Rutiinit on automatisoitava, tieto kerättävä lähteeltä ja vain kertaalleen.

Yritysten ei pidä kesyttää päivätyönään byrokratiaa!

ICT2015-ohjelma listasi 2-polullaan monta käden ulottuvilla olevaa uudistusta, joiden ripeä ja määrätietoinen käyttöönotto säästäisi isoja summia. Hyötyjiä olisivat niin tietoja moneen kertaan keräävät ja lähettävät yritykset kuin niitä vastaanottavat ja keskenään vaihtavat eri viranomaisetkin.

Ja se hyöty? Säästynyttä työaikaa ja sitä kautta palkkarahoja valmiina siirrettäväksi johonkin tuottavampaan. Byrokratia on hallinnollista taakkaa, joka ei tuota yhteiskuntaan mitään uutta.

tiistai 27. elokuuta 2013

Kohti kitkatonta Suomea?

Ansiorekisteri on päässyt taas otsikoihin valtakunnan lehdissä (Aamulehti 17.8.2013). Haastateltavana viranomainen, jota on kaavailtu uudistuksen hyödyntäjäksi. Niin varmaan edistäjäksi sopiikin; se joka nyt hoitaa homman miten kuten, ei oikein voikaan olla ajurina uudistuksille - vai voiko?

Verottaja on monessa taho, jonka sanomisella on väliä. Meillä kun on oikeus määrät laiminlyönneistä sanktioita. Niistä taas uudistukset saavat muutosvoimaa.

Minulle on syntynyt kuva, että suuri yleisö, väliin vaikuttajatkin, ei halua sellaista muutosta, joka hyödyttäisi verottajaa. Milloin syynä on taloudellisen informaation pimitys ("Ei enää lisää tietoa verottajalle"- eikö moinen ole harmaata taloutta olemukseltaan?) milloin kainous lain toimeenpanijalle sopimattoman roolin ottamisesta.

Eikö tässä taloustilanteessa pitäisi hylätä vanhanaikaiset argumentit ja osaoptimointi ja alkaa oikeasti katsoa koko julkishallinnon hyötyä? Näin ainakin tänään kuulin Kuntaliitossa toivottavan.

Rahan pitäisi olla se paras ajuri - kuka osaa sitä käyttää viisaasti?

Otsikon sanoitus viittaa ICT2015-ohjelmaan, toteuttajana mm. ansiorekisteri.

//edit 7.1.2015 lisätty tunnisteisiin ansiorekisterin korvaava tulorekisteri

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hyvä palvelu on enemmän kuin odotettu (MOT)

Niin kääntyi heinäkuu lopuilleen. Oma lomani vaihtui maanantaina työpäiviksi. Yritämme taas löytää työnteon rutiinit sieltä, minne ne mansikoiden ja muun kesämukavan edestä väistyivät. Yksi palvelukokemus loman ajalta:

Gmail yllätti positiivisesti. Juuri kun olin ärrinpurritellut joutavia kaupallisia viestejä omassa viestivirrassani, kaiken yllä leijui lupaus paremmasta. Saisin sisään tulevat viestit eri välilehdille.


Riemastuin ikihyviksi. Oletusarvoiset 4 kategoriaa ovat juuri ne, joiden viestit haluan mutta mieluiten juuri noin, erillisinä. Mistä ne keksivätkin tehdä juuri tämän parannuksen!

Mutta vielä enemmän: miten ne osaavat luokitella viestit oikein? Aivan oikeaan välilehteen solahti meinaan tuore tilausvahvistus verkko-antikvariaatista. Ja se oli sentään vain pieni suomalainen putiikki, ei mikään Amazon..

Muistan ajatelleeni laiskasti viltillä loikoillessani: "Tällaisista kokemuksista syntyy asiakasuskollisuus. Kun saan enemmän kuin odotankaan."

Moista menestystä myös meille nyt alkavaan työkauteen!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pitääkö hanskan vieläkin pitää?

Muistatteko tämän? Kaapinvaltausprojektissa löysin komeron perukoilta diskettikotelon, jonka päällä luki tarrassa Hanska pitää.

Marko Junkkari maalaili Hesarissa synkkää syksyä hallitukselle. Hallituskauden puolivälin jälkeen ei mitään radikaalia ole totuttu näkemään eikä tähän mennessä ole kurottu umpeen kestävyysvajetta, saati selätetty julkisen talouden velkaantumista.

Virkanuttuun sonnustautuva lomaltapalaaja järjestelee aatoksiaan. Muistan kuinka keväällä 1986 seurasin VR:llä työskennelleiden ystävieni lakkoa. Muistan kuulleeni heiltä sloganin "Hanska pitää". Ihmettelin, kun kertoivat palaavansa illaksi "lakkovahtiin".

Sen tiedän omastakin kokemuksesta, että julkissektori oli pitkään palkkakuopassa yksityissektoriin verrattuna. Mutta ei kyllä ole enää.

Kyökkikansantaloudenkaan mukaan loputtomiin ei voi kuluttaa enemmän kuin tienaa. Aiemminkin olen peräänkuuluttanut verovaroin maksetulle työllemme parempaa tuottavuutta. Ellei syksy tuo todellisia innovaatioita ja nopeasti, veikkaan että kruunu tulee meitin kukkaroille.

Meiltä valtion hallintovirkamiehiltä kyllä löytyisi yhteiseen kassaan - jos olis tahtoa.

Huomasin näet tänä kesänä, että keski-ikäinen on pesänsä maksanut. Ja kun poikaset ovat lentäneet ulos, vuorossa on tyhjennys turhuuksien markkinoita (mitä ihmettä me tälläkin hilavitkuttimella oikein kuviteltiin tekevämme?!) tursuavista vinteistä ja kellareista. Olet kai huomannut, miten joka niemeen ja notkoon nousee varastohotelleja!

Antti Rinne vertasi YLE.fissä Suomi-laivaa Titaniciin:
Tavallisilta ihmisiltä vaaditaan valmiutta oman elintason heikentämiseen samalla, kun jo valmiiksi turvatussa asemassa olevat saavat lisäetuuksia.
Sellaisessa Suomessa en tahdo elää!

Kreikassa viistettiin koko kansalta, luin jostain eilen, ja kerralla montakymmentä prosenttia. Eikös me voitaisi luopua vapaaehtoisesti vähän omastamme, ettei kävisi niin että kohta ei kellään ole enää kivaa? Tuleva "tupo"-syksy vaatii vähintään nollalinjaa.

Onko meistä edes siihen, että tällä kierroksella ei saada taas lisää?

Diskettejä ei kukaan enää käytä. Detroit meni jo konkkaan. Nyt voisi olla aika epäitsekäs. Ettei käy niin että saadaan kaikki lyödä hanskat tiskiin, virkamiehetkin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Älä pelästy, on tämä minun blogini!

Tervetuloa kevyen kesätauon ja kasvojen pesun jälkeen.

Asetin muutaman tavoitteen kesälomani ajalle, siltä varaa että olisi pilvisiä päiviä ja tuntuisi siltä. Olisi jo aika pestä vähän kasvoja. Ajatus iski mieleen jo keväällä, kun samoissa "vaatteissa" oli vierähtänyt neljä vuotta. Paljonko muutosta on hyvä muutos?

Kaipasin vähän väriä ja visuaalisuutta lisää. Erään kesäaamun napsaus aamusumuineen miellytti taustaksi.

Kuvan värimaailma ei ole eniten omaani, mutta rohkealla what the heck! -asenteella päätin uskaltautua epämukavuusalueelleni. Tiedä mitä siitä vielä poikii vaikka sisältöön asti :)

Dynaamisiin näkymiin miellyin niin, että valitsin ne viime vuonna Avaa Dataa! -sisarblogin ulkoasuksi. Niitä en valitettavasti vielä tänne tällä malli- ja muokkausyhdistelmällä saanut; muillakin blogisteilla oli sama kokemus. Pidän silti Bloggerista edelleen..

Otan mieluusti vastaan palautetta visuviilaukseni onnistumisesta. Säilyikö luettavuus?

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Palvelua vai valvontaa?

Ministeri Kiuru kiitti Ilkassa veroehdotusta ja vaati muutakin julkishallintoa ottamaan siitä oppia. Ehdotus on tarpeen, jotta viranomaisten toimintaa voisi tehostaa (alentaa sen kustannuksia) ja jotta asiakkaat saisivat parempaa palvelua (vähentää hallinnollista taakkaa).

Konstejakin on, kiitos tietotekniikan. On jo euromaita, joiden laissa on kielletty viranomaista keräämästä toiseen kertaan tietoa, jonka asiakas jo kertaalleen on julkishallintoon luovuttanut.

Real-Time Economy -ohjelmassa syntyi ajatus - ja onpa yksityisesti jo luotu konseptikin - eräänlaisesta clearing-tilistä, kuin "valtion verotili". Tällä kansalais(en)tilillä selviteltäisiin niin tulot kuin menotkin, jotka olisivat kätevästi niin viranomaisen kuin kansalaisen itsensäkin käytettävissä. Vastaava ajatus sisältyy myös ICT2015-ehdotukseen ansiorekisteristä (Polku 2, toimenpide 1).

Ei enää erillisiä tietoluovutuksia, hyvä! sanovat eräät.
Isoveli valvoo, ei missään tapauksessa! parkaisevat toiset.

Jälkimmäistä aihetta on jännitetty viime viikot koko maailmassa. "Tietovuotaja" Snowden toi julki asioita, joiden luultiin olevan totta vain kauhuskenaarioissa tai agenttijännäreissä.

Länsimaisten yhteiskuntien sanotaan perustuvan luottamukselle. Raha se taitaa sillekin viime kädessä piirtää rajat.

Pohjoismaissa luottamus viranomaisiin on erinomaisella tasolla. Hollantilainen kollegani puolestaan kielsi viimeksi toukokuussa moisen palvelutason koskaan olevan heillä mahdollinen.

Mielessään muisto siitä, miten tehokkaasti kattavista rekistereistä onkaan poimittavissa poliittiselle päättäjälle kulloinkin ei-toivottu osajoukko..

Onko meillä siis varaa parempaan palveluun?
Uskallammeko?

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ko-ko-kohti konkretiaa

Eilen murehdin alkavan yrittäjän palvelupolkua. Koetan nyt konkretisoida, mitä mielessäni liikkuvi. Ystävänpäivän Tekijät-blogauksemme piirsi isompaa kuvaa. Alla keskiössä on myynti.

Kun asiakas astuu torppaan sisään ja ostaa yrittäjältä tuotetta tahi palvelua, tuohon vaihdantatapahtumaan on kytketty kiinni verovelvollisuus. Yhtäältä yritys myy arvonlisää, jota Suomessa (ja koko EU:ssa) verotetaan.

Koska verotus toimii "nettoperiaatteella", vähennysoikeus ja ilmoitusvelvollisuus koskee myös yrityksen ostoja. Tällä erää tuo kaikki ilmoittaminen ja maksaminen hoituu jälkikäteen, kuukausittain tai liikevaihdosta riippuen harvemminkin.

Jälki-ilmoittamisesta reaaliaikaisiin tietovirtoihin

Aina kun ollaan liikkeellä jälkikäteen, aiheutetaan yrityksen ydintoiminnalle häiriö. Tarvittavat tiedot on kerättävä erikseen ja lähetettävä eri tahoille. Joka vaiheessa virheiden mahdollisuus moninkertaistuu.

Tavoitetilassa eilinen yrittäjämme kirjaisi myynnin kassakoneelle (kassaohjelmaan, maksupäätteelle jne.) ja yllä kuvattu kaupankäynti kirjautuisi saman tien kirjanpitoon. Ja tarvittavilta osin datavirtana niille viranomaisille, joille kuuluu. Kuten verottajalle.

Kun tavarantoimittaja laskuttaakin verkkolaskulla, erät voitaisiin koodata eri tileille kulkeutuviksi, niin ostajalla kuin myyjälläkin.

Tiliöintiviite, työmaa-avain, verokannat jne.

Ensi kesänä rakennustyömaiden laskuttajat saavat kiinnitettyä raportoitaviin ostoihin ja myynteihinsä verkkolaskun avulla ns. työmaa-avaimen. Siten rakennusalan raportointi on hoidettavissa ilman hallinnollista taakkaa.

Muutama joulu taaksepäin kukkakauppias-ystäväni masinoi korttipäätteelleen kaikki kirjanpitonsa tarvitsemat tilit. Kymmenkunta tilikoodia riitti.

Nyt tekeillä oleva kuittipakko tuo samat mahdollisuudet myös käteiskauppaan. Olennaista on, että em. vaatimukset kirjataan selkeästi ohjaukseksi niin, että mahdollisesti pakolliseksi tulevan laiteinvestoinnin laatuvaatimukset on turvattu.

Reaaliaikaisuus raivaa virheet järjestelmistä

Jo muinoin viime vuosituhannella verottaja oivalsi että riittää, jos taloushallinto-ohjelma koostaa tietueen, joka sisältää ilmoitukseen vaadittavat tiedot. On vain valittava (ja määriteltävä), kumpaan kanavaan lopputulos "tulostuu": paperille vaiko tiedostona - siis sähköisesti alusta loppuun.

Suurin huoli on noussut vastaanottajapäässä korjaamisen ongelmista.

Mutta jos me keräämme tiedon suoraan maksutapahtumista, korjaava rahavirtahan ilmoittaa itse itsensä! Silloin vastaanottajan summatiedot ovat aina ajan tasalla. Ne vastaavat automaattisesti aina sitä, mitä todellisessa elämässä juuri tapahtui.

Ja eikun toteuttamaan!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Jos julkishallinto paremmin palvelis..

Suomen julkinen velka kasvoi, uutisoi Hesari tänään. Pk-yrittäjien rahoitus vaikeutuu, murehti Suomen Pankki jo vuosi sitten. Hallitus etsii keinoja tehostaa julkisen sektorin toimintaa (saada tulos aikaan pienemmin kustannuksin, ks. Sytyke-pääkirjoitus) ja rahaa.

Lisää rahaa etsitään mm. torjumalla harmaata taloutta. Tuoreimmat konstit ovat kattavampi valvonta rakennusalalla ja kuitinantopakko myös käteiskaupassa. Jotta valvonta ei kurista itse yritystoimintaa, apuun tarvitaan tietojärjestelmiä ja automatiikkaa.

Painopiste Verohallinnon uudessa strategiassa lupaa hyvää.
"Etsimme innovatiivisia tapoja palkita asiakkaitamme siitä, että he toimivat oikein."
"Kehitämme suoraa tietojen välittämistä Verohallinnon sekä yritysten ja viranomaisten tietojärjestelmien välillä--."
Lähde: Verohallinnon strategia 2013-2018
Kun verottajan tietojärjestelmiin saataisiin tiedot nykyistä automaattisemmin vaikkapa suoraan maksutapahtumista, homma helpottuisi. Ei enää erillistä ilmoittamista, ei virheitä eikä erillisiä korjausilmoituksiakaan. Hallinnollinen taakka minimoituisi niin yrityksissä kuin hallinnossakin. :)

Sujuva palvelupolku vain vaatii vielä raivaamista. Olen seurannut yhden yrittäjän taivalta, ja alku on kyllä ollut melkoisen kivinen. Sietää sitä kysyä, miksi Suomessa ei haluta yrittäjiksi!

Polkuun kuuluu vaiheina ainakin: veivaa verottajan kanssa, yrittää saada maksupäätettä toimimaan, suuri liikepankki kun ulkoisti maksupäätepalvelut ja hajautti samalla asiakaspalvelunsa lähes olemattomiin. (Soita ihmeessä: vain 1,30 e/min). Kauppa kävisi, ja asiakkaat tarjoavat jo käteistäkin, mutta ensin tarvitaan se kassajärjestelmä ja rajapinta kirjanpitoon.

Ja vielä sittenkin on matkaa automatiikkaan, vaikka kirjanpito toimii kokonaan verkossa. Kas, kun kuitit ovat edelleen paperisina parissakin lompakossa sekä liiketilan työpöydän laatikossa..

Muutoksen elementit odottavat käyttöönottoa.
Ketä kiinnostaa?

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Miten levittää uudistuksen liekkiä?

Lähde U.S. Fish and Wildlife Service
Lapsena olin mukana metsän kulottamisessa. Isäni oli aikaansa edellä, ja niin me olimme koko perhe jokin aika sopivan sateen jälkeen ohjaamassa kuloa tarkoin rajatulla alueella.

Kevään sänkipelloilta muistan, kuinka käytin hosaa myös rohkaisemaan hiipuvaa tulta kohti vastapaloa.

Nyt aloitettu Virkamiesten avoin verkosto (sano VAV vaan) on muutoksen rintama. Osallistujilla on muutoksen elementtejä hallussaan, ja yhdessä etsitään nopeimpia reittejä saada muutos läpi.

Yhden vaaran paikan huomaan. Jos tarkoitus on tehdä vanhoja asioita aivan toisin, miten saadaan vartija näkemään uusi toimintatapa? Miten saadaan estettyä se, että tämä pakottaakin tekemisen vanhoihin kaavoihin ja estää toimillaan hyötyjen saavuttamisen?

Taidetaan tarvita aikaa, kuvia ja sanoja; yhteisiä palavereja, jotta syntyy yhteinen ymmärrys. Vain ymmärryksestä voi syntyä muutos.

Hosaa on käytettävä myös levittämiseen.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Lottovoittajana julkishallinnossa

Viime vuodet olen törmäillyt siilorajoihin: asia on kahden viranomaisen toimivallan alla, eikä kumpikaan voi tehdä päätöstä yksin. Eikä ole käskyä yhteistyöhön.

Tarvitaan Revoluutio; evoluutio ei enää riitä.

Eri työryhmissä olen törmännyt samaan tuskaan muidenkin puheissa. Tänä vuonna tahti vain kiihtyi, ja kun soppaan iski lusikkansa Tekijät, muutama aktiivi-innovaattori-yrittäjä, the Big Bang oli valmis. Oli aika perustaa Virkamiesten avoin verkosto (VAV).

Ensimmäisten kolmen päivän jälkeen olo on kuin lottovoittajalla. Ei ole suurempaa rikkautta kuin asialleen intohimoisesti omistautuneet osaajat!

Samaan aikaan avoimen datan yhteisö on ottanut käyttöön toimintaformaattinaan yhdistyksen (OKFFI ry.) ja koonnut aktiiveja teemoittain työryhmiin, mukana mm. Hallinnon avoin data. Edelleen tekeminen on vapaamuotoista ja -ehtoista. Kaikki alkoi (vähän kärjistäen) Facebook-ryhmässä Finnish Open Data Ecosystem, kotoisammin FODEssa.

Virallisemmatkin tahot ovat kiinnostuneet avoimuudesta. Valtioneuvosto päätti, että Suomi liittyy maailmanlaajuiseen Open Government Partnership -ohjelmaan. VM alkoi Avoimen hallinnon ohjelman, ja talkoisti sisältöä osana viime syksyn Open Knowledge Finland Convention -tapahtumaa. Tekeillä on myös Avoimen tiedon ohjelma.

Pekkasen Joonas kertoi avoimesta hallinnosta Verohallinnon viestintäpäivillä. Joonaksen dia 19 kertoo, miksi VAV:
Halukkaat virkamiehet ja viranhaltijat voivat ilmoittautua omasta tahdostaan avoimuusagenteiksi. Avoimuusagentit ja -johtajat ovat kansalaisten tavoitettavissa ja pitävät myös toisiinsa yhteyttä avoimuuden edistämiseksi julkishallinnossa.
Sen sijaan että olisimme jääneet odottamaan kutsua, kokoonnuimme pitämään yhteyttä ja kutsuimme kansalaiset samoin tein mukaan. Tervetuloa kaikki!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Joko on aika?

Lähde: LVM, seminaarikutsu
Julkishallinnon väkiluku on pienentynyt. Sähköisiä palveluja on enemmän kuin koskaan. Mutta sujuuko arki?

Veroja kierretään. Valvontaa lisätään. Hallinnollinen taakka kasvaa.

SADe-ohjelma on käynnissä neljättä vuottaan. Oma Yritys-Suomi on avattu, ja vielä on kaksi tulosvuotta edessä. KIDE-ohjelma lanseerattiin viime vuonna. ICT-2015:n ehdotukset odottavat toimeenpanoaan.

Tänä aamuna yrittäjä kysyi Facebook-verkostossa, pitäisikö kuittipakon edessä sähköistää taloushallinto. Pitäisi!

Paljon on ohjelmia ja hankkeita, mutta syntyykö sitä tiikerinloikkaa? Saadaanko virkamieskunta tuottavuustalkoisiin?

Tänään ilmestyy Sytyke-lehti, aihe: julkishallinnon tietojärjestelmät.
Tänään on SADe-ohjelman Esteettömyysseminaari.
Tänään on KIDE-seminaari, jonka paneelissa etsitään digitaalisen talouden edellytyksiä.

Tänään on hyvä päivä?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kansantaloutta keittiössä

Eikö oikeasti voi pärjätä ilman voittoa? Kysymys nousi, kun uutinen kertoi hyvästä tuloksesta ja samanaikaisista YT-neuvotteluista. Aamiaisen äärellä oli hyvä kerrata kansantalouden lyhyttä oppimäärää.

Kansantalous on kuin suljettu systeemi. Jos korkki aukeaa mutta tahdot vesimäärän pysyvän samana, hanakin on avattava. Tasapaino vaatii, että tuloja virtaa altaaseen samaa tahtia kuin on menojakin. Jos menot lisääntyvät, tarvitaan lisää tulovirtaa.

Jos kaupan hävikki kasvaa näpistelyn lisääntyessä (sen jälkeen kun sakkorangaistuksia ei enää muunneta vapausrangaistuksiksi), hintoja on nostettava. Poistot ovat tuloslaskelman erä, jolla rahoitetaan korvausinvestointeja eli korvataan laitteiden kulumista.

Loputtomat palkannostovaatimukset aiheuttavat painetta hintojen nostoon. Siitä aiheutuu inflaatiota, joka taas heikentää kansallista kilpailukykyä. Siksi asiaan sekaantuu hallitus ja vaatii palkkamalttia.

Kun työvoima vähenee kansan eläköityessä, on sitä annosteltava viisaasti. Me virkamiehet saamme palkkamme verovaroista eli syömme tavara- ja palvelutuotannon kuormasta. Siksi etenkin julkishallinnossa IT:stä on saatava irti täysi teho. Meillä projektien on onnistuttava ja suoritusten oltava tehokkaita ja vaikuttavia.

Mitä pienempi osuus työvoimasta on julkishallinnossa, sitä enemmän meitä riittää kansantulon kasvattamiseen.

Aiemmin aiheesta blogissa:
Mitä tehtäisiin veroeuroilla
Suomi 1.0 on päivitettävä
Viranomaiset virittävät palvelukanaviaan

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kunnon konsepti saa paikan

Lähde: Asiointi.hel.fi (29.4.2013)
Alasillan Anja kirjoitti konseptien kopioinnista. Kirpeän, suorastaan häpeällisen kopioinnista tekee se, että ostajat moista sietävät!

Minä asioin pyhän seudussa kotikaupunkini asiointitilillä, ja kaipasin sittenkin kipeästi konseptia.

Soitin helmikuussa hammaslääkärille tarkastusaikaa. Kiireettömät(kin on hoidettava sentään) puolessa vuodessa, kutsu tulee kotiin, sanoi puhelinvirkailija. Huhtikuussa tuli kirje: jos tahtoisin, voisin ilmoittautua ns. yhteistyöhankkeeseen ja hakeutua nopeammin tarkastukseen yksityiselle hammaslääkärille.

Aikani tarjousta puntaroituani päätin hoitaa homman. Riemu oli suuri, kun tarjolla oli sähköinen palvelu.

Ai niin, polulla oli vielä vanhentuneen osoitteen mutka. Kirjeessä ollut osoite (hel.fi/suunte/..) ei toiminut. URLia analysoituani päättelin, että sote-uudistus 2013 alusta saattaisi näkyä verkkopalvelun hakemistossa. Veihän se kotvasen, ennen kuin olin valikoiden kautta samalla sivulla (hel.fi/terke/..).

Miksi me viranomaiset aina rakennetaan sivu toisensa jälkeen, jossa kerromme vain, mitä tällä sivulla kerromme? Miksi painikkeet eivät ole selkeitä? Miksi olo on konkarimmallakin vähän epävarma? Mitä meiltä puuttuu?


Otin varmuudeksi kuvia joka vaiheesta (koska olen pettynyt niin monta kertaa palvelupoluilla eri viranomaisissa), mutta tähän vaivaan ei kuvakaan auttanut. Ei olisi pitänyt tilata vahvistusta sähköpostiin.

Ruudun alla kun sanottiin, että "Varaa aika listalla olevalta hankehammaslääkäriltä..", jossa sana "listalla" oli aktiivinen hyperlinkki. Koska tahdoin varmistella, en uskaltanut klikata linkkiä kesken kaiken. Päättelin saavani linkin käsiin myöhemminkin. Grrr, väärä vastaus:


Tyhjä ruutu! Ei listaa, ei linkkiä.

Lähtösivulta löytyy oikeasta laidasta painike jolla avautuu lista hankkeeseen hyväksytyistä hammaslääkäreistä (kuten palveluseteliasioinnissa), mutta aika varataan puhelimitse (kuten palveluseteliasioinnissakin).

Selvittämättä jäi, olisiko kuvan linkistä saanut eteensä muuta kuin puhelinnumeroita. Verkkopalvelukehittäjä minussa oli pettynyt.

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...