perjantai 18. toukokuuta 2012

City 2.0 Metropolin demokratia

Demos järjesti työviikon päätteeksi Paviljongilla After work -pikaseminaarin metropolin lähidemokratiasta. Politiikka ei ole kiinnostanut sitten yläastevuosien, mutta tänään oli tilausta uudelle "cross kitchen" -kokemukselle.

Uutiset heikosta osallistumisesta vaaleissa ja Oikeusministeriön kollegoilla rakenteilla oleva osallistumisympäristö ovat käytännön kosketuspisteeni aiheeseen. Kaupunginosa-aktiivisuus kiinnosti aluksi Viikkiin muutettuani, mutta sitten tuli niin paljon muuta...

Paneelissa alustajina olivat Elina Palonen, Aleksi Neuvonen ja Laura Rissanen. Keskustelua johdatteli Laition Tommi.

Entä jos maankäyttöpolitiikka pidettäisiin kaupunkitasolla, missä suuruuden ekonomia toimii ja lähidemokratian keinoin rakennettaisiin sitä yhteistä, johon asukkaat osallistuisivat.

Päätöksentekoon nousisivat kansalaisraadit, (kuten Stanfordin yliopistossa kehitelty Deliberative Polling). Agendalle nousisivat kansalaisten muokkaamat aiheet, vaikkapa etsivä nuorisotyö, ympäristöasiat jne.

Päätöksenteko ei saa liukua vaaleilla valituilta edustajilta virkamiehille. Keskustelua herätti myös kaupunginosien eriarvoisuus ja potentiaalisten osallistujien erilaiset valmiudet. Miten käy demokratian, jos vain vahvat aktiivit rynnivät osallistumaan? Mutta myös vanha virkamieskunta pitäisi saada sekä avautumaan että osallistumaan. Mallia Terveellinen kaupunginosa -kokeilusta!

Kolme skenaariota kansalaisten osallistumisesta päätöksentekoon:

1) Itsepalveludemokratiassa suora osallistuminen tekee kuntalaisesta demokratian vastavoiman
2) Giving back to the community: yritykset ja asujat antavat osan tuloistaan takaisin yhteisöön
3) Paikallisyhteisö osana paikallistaloutta -mallissa keskiössä mm. tovitalous

Päätteeksi Marcus Westbury kertoi, miten kansalaistoiminnalla saatiin vuosikymmeniä autioitunut keskusta uuteen nousuun.

Kaupungin vanha keskusta tyhjeni talo kerrallaan. Mitkään rahalla tehdyt suunnitelmat eivät kyenneet palauttamaan pakenijoita. Sitten uusi ajatus: mitä jos tyhjillään olevan tilan saisi maksutta käyttöön, ei omistajan oikeuksia polkien vaan yhteistä hyötyä rakentaen?

Renew Newcastle on mainio esimerkki siitä, miten välittäminen on isompi voima kuin suurimmatkaan taalat. 

torstai 17. toukokuuta 2012

Viisivuotias voitti suomalaiset

Veroilmoitusten jättöaika päättyi sitten tältä vuodelta tiistaina. Verkossa veroilmoitus korjattiin jo lähes 600 000 kertaa. Kasvu on komea, viisivuotiaaseen palveluun siis luotetaan.

Verotoimistoissa työ vasta alkaa, kun verkkopalvelu on suljettu ja posti tuo viimeisetkin ilmoitukset. Paperilla saapuneet tiedot sähköistetään ja valmistelu - tiedon käsittely - voi alkaa.

Jos 1,5 miljoonaa meistä korjaa ilmoitustaan vuosittain, millainen olisi meille se kaikkein vaivattomin tapa kerätä ne loputkin tiedot, joita verottaja ei muualta löydä?

Työmatkakulut syntyvät kuukausi kerrallaan. Sama koskee myös sopimuksella kuukausittain tehtävää kotitaloustyötä. Eikö kulut voisi kerätä syntyessään talteen, samoin kuin "matkakulut"?

Voisiko verottaja julkaista sertifioidun version sivullaan, jonka jokainen voisi ladata omakseen? Jos suomalaisista 88 % käyttää nettiä viikoittain, veikkaan että tässä 1,5 miljoonan ryhmässä käyttö lähentelee sataa prosenttia. (Tilastokeskus kertoo nettisuomalaisista lisää)

Ja kun tämä vuosi päättyy, saisivathan nuo kootut summatiedot siirtyä suoraankin odottamaan verotuksen käsittelyä..

tiistai 15. toukokuuta 2012

Päivän peukku: palvelu parani taas

Verkkopankkifanaatikko saa mielipahakseen vielä muutamia paperilaskuja kotiinsa.

Valtionhallinto sen sijaan sähköistää määrätietoisesti. Se alkaa palauttaa paperilla toimitetut laskut maksamattomina takaisin ja ohjaa laskuttajan yrittämään saman uudelleen sähköisenä. Mutta pieni ihminen naputtelee kiltisti IBAnit ja viitenumerot, silmät sikkurassa.

OP:n viime kesänä lanseeraama "Pankki taskussa" sai viime versiopäivityksessä ominaisuuksiinsa viivakoodilukijan. Minä mitään viivakoodeja, tuhisin, kun muistin vain ne suoraan omaan talousprosessiini tulevat laskut..

Vaan eilen otin hoitaakseni lapsoseni laskun. Känny vieressä, Mac olkkarissa saakka, hoidetaan siis mobiilisti.  Toisen laskusta kun ei ole pohjia mistä päivittää, oli käytävä naputtelemaan.

Kas, eikös tuo ylälaidassa ole viivakoodi.. mahtaiskos toimia..
Viivakoodi lopsahti kameralla laskuksi niin, että luulin ensin jonkin menneen vikaan. Salama ei välähtänyt, ääntä ei kuulunut. Uskaltautujan kirveltävä kokemusko se saa tuumaamaan, että ei kai se nyt näin helppoa ole..

Oli se.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kotitalousvähennys sujuvammaksi

Apua arjen pahiksille, huusi Riikka Venäläinen viikko sitten. Suurin osa kansasta ei tahdo tehdä väärin. Me ajaudumme virheisiin osaamattomuuttamme. Suuri vastuu ja paras osaaminen asiantilan korjaamisessa on verottajalla.

Asiakkaan polkua on yksinkertaistettava ja/tai palvelua automatisoitava, niin ettei väärille valinnoille jää sijaa.

Kirjoitus poiki yleisönosastossa kehitysideoita kotitalousvähennyksen hoitoon. Yksi oli säätää ilmoitusvelvollisuus yritykselle, joka vähennykseen oikeuttavan palvelun tuottaa (HS 29.4). Seuraava kirjoittaja vastusti ajatusta. Ei lisää byrokratiaa yrityksille. Sitäpaitsi kyseessä on kahden eri verovelvollisen ilmoitukset: vähennys on kotitalouden, työ taas yrityksen (HS 1.5).

Ruotsin malliin

Naapurimaassamme lännessä kotitalousvähennys ja sen valvonta on toteutettu juuri sälyttämällä ilmoitusvelvollisuus työn suorittaneelle yritykselle. Ajattelussa laskuttavan yrityksen ilmoitus on vakuutus tehdystä kotitaloustyöstä ja yrityksen saamasta veronalaisesta tulosta, minkä nojalla vähennys on oikeus myöntää laskun maksaneelle kotitaloudelle. (Joitakin mutkia voisi tarkastella toisinkin..)

Yksi verotuksen perusprinsiippejä on juuri symmetria: vähennyksen saa vain veronalaista tuloa vastaan. Periaatteen toteutumista valvotaan mm. juuri ilmoittamisella.

Mutta mitä enemmän ilmoittamista joudutaan tekemään erikseen, vain valvontaa varten ja irrallaan talouden perusprosessista, sitä enemmän aiheutetaan hallinnollista taakkaa. Mikä siis neuvoksi?

Reaaliaikaisesti

Reaaliaikaisen talouden (RTE) ohjelmassa kehitteillä on verkkomaksamisen standardi, jonka avulla tieto olisi "ilmoitettavissa" heti sen syntyhetkellä. Yritys siis laskuttaisi kotitaloutta kuten tähänkin asti. Uutta on se, että laskun osatekijänä olisi verottajalle merkittävä tieto "Oikeuttaa kotitalousvähennykseen", erittelynä "Työn laji" (esim. kotitalousvähennyksen kolme perusluokkaa: kotitaloustyö (siivous), remonttityö ja hoivatyö).

Vähennyksen oikeutus on teetetystä työstä syntyvän laskun eli talouden vaihdannan perusteissa. Miksi emme hyödyntäisi tätä tietoa ja säästäisi samalla kaikkien vaivaa? 

Kotitalousvähennyksen käyttäjistä yli 90 % sai vuonna 2004 (LTT-tutkimus) palvelun yritysten kautta, ei siis työllistämällä itse. Yritykset ilmoittavat jo nyt kuukausittain sekä arvonlisäveron että työnantajasuoritusten tietoja verottajalle. En kuitenkaan lisäisi olemassa olevaan ilmoittamiseen uusia sisältökenttiä, vaan hakisin tehostamista suoraan laskuttamisen parametreista, kuten edellä kuvasin.

Verohallinnon ohjaamana

Muutama vuosi sitten havaitsimme, että kotitalousvähennyslomakkeen (lomake 14) täyttäminen epäonnistuu, koska perusteena olevat yrityksen laskumerkinnät ovat epäselviä. Verottajan lomakkeella kysymiä tietoja ei aina laskusta edes löydä. 

Laskun laatiminen vaatii osaamista yrityksen päässä. Verohallinto palvelee yrityksiä ohjaamalla laskumerkintöjen tekemisessä. Ohje Laskua koskeat vaatimukset arvonlisäverotuksessa kuvailee tarkemmin Arvonlisäverolain vaatimien laskumerkintöjen sisältöä. Ohjaus tapahtuu Verohallintolain (1557/95) 2 § 2 momentin nojalla.

Yksi tapa turvata kahdenvälisen tiedonvaihdon oikeellisuutta olisi täsmentää ohjausta laskun sisällöstä. Laki ei sitä vaadi eikä velvoita, mutta yritykset ja erilaiset etujärjestöt ovat tiedustelleet jonkinlaisen laskustandardin mahdollisuutta. 

Mikä olisi parempaa palvelua velvoitteiden täyttämiseksi kuin ohjaus, joka vastaisi tarpeisiin paremmin kuin vain minimivaatimuksin? Oikeansisältöinen lasku ei ole vain laskuttajan ja palvelunostajan välinen asia, kun kyseessä on kotitalousvähennys. Säästäisimme samalla myös omaa neuvonta- ja ohjaustyötämme.

Työllistämisessä auttaa edelleen Palkka.fi

Entä sitten ne urheat kansalaiset, jotka lähes kuolemaa uhmaten :) edelleen uskaltautuvat työllistämään itse? 

Palkka.fi rakennettiin kotitalouksille juuri kotitalousvähennyksen hakemiseen. Palvelu ohjaa Riikan ja muut palkkaajat ottamaan kantaa juuri noihin "muiden luukkujen asioihin". Vaikka niitä ei Palkka.fissä kaikkia saakaan hoidettua, unohtumaan ne eivät sentään pääse.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Ei tartte olla veronkerjuulla

On lottovoitto syntyä Suomeen (ja pysyä Suomessa). Ei tarvitse raapia pankkitilien perukoita pystyäkseen maksamaan veronsa, ei liioin etsiä sopivaa maksunvälitystapaa. Edes ilmoitettavaa ei ole enää paljon.

Serkkuni täytti eilen oman velvollisuutensa Isossa-Britanniassa. Kaikki kuusi työsuhdetta oli kaivettava esille arkistoista ja ilmoitettava erikseen verottajalle. Edellisen vuoden tietoja ei ollut. Sen sijaan muutamalla kysymyksellä rajattiin jo etukäteen osa asioista ulos.

Suomalaisten veronmaksumoraali on esimerkillinen. Suomi24:n neuvontapalstaltamme löytyy viime vuodelta ihailtava esimerkki. Viimeisimpänä todisteena Riikka Venäläinen pyysi Hesarin kolumnissaan Apua arjen pahiksille.

Veronker(j)uusta parempaan palveluun

Italiassa verottaja yrittää vielä vaikuttaa asenteisiin: jos et maksa veroja, olet loinen (Parassita della Società). Georgiassa verohallinto aloitti miettimällä mistä löytää veronmaksajien osoitteet, kuinka saisi kansalaiset edes asiakasrekisteriin. Jenkeissä puolestaan säädettiin FATCA, laki jolla rahoituslaitosten on globaalisti annettava tiedot heidän kansalaistensa puolesta - ellei muu auta.

Meillä verottaja saa (= ehtii ja voi) keskittyä parantamaan palvelua. Perustehtävämme on veronkeruu, ja kansalaisen näkökulmasta se hoituu vallan automaattisesti vuosi-ilmoitusten ja verokortin yhdistelmänä. Tavoitteena on tehostaa tiedonkeruuta edelleen niin, että sen aiheuttama vaiva vähenisi edelleen.

Kehitystyössä yritämme ravistella suomut silmiltä, jotta löytäisimme ne vaivattomimmat vaihtoehdot hoitaa loputkin velvoitteet. Aamun esimerkki omasta veroilmoituksestani vahvistaa yhtä ajatuskulkua. Verotus on osa talouden prosesseja.

Vietäiskö verolasku verkkopankkiin?

Veroilmoituksen lopputulos on kuin lasku. Siinä on lähes aina joko vähän maksettavaa tai hyvitystä. Veroilmoituksen erittely on yhteenveto verolaskun perusteista. Asiakkaana minä saan täydentää laskelmaa vähennyksillä, joilla laskua sitten oikaistaan.

Lasku saisi puolestani mennä suoraan verkkopankkiini, ja siellä voisin sen klikata auki (ei enää paperilaskuja, kiitos!). Siellä nimittäin ovat jo verotukseni keskeisimmät liitteet: lainojen korkotodistukset sekä arvopaperitapahtumieni yhteenvedot; osingot ja myynnit.

Voisiko verkkopankin kautta korjata veroilmoituksen laskua? Ainakin linkistä pääsisi jo nyt Veroilmoitus verkossa -palveluun, samalla tunnistamisella.

Ja vielä asiakkaan polku aukottomaksi!

Riikka Venäläinen kertoi kuinka käy, kun asiakkaan matka (customer journey) jää vajaaksi. Hyvä palvelupolku tarjoaa käyttäjälle kaiken tarvittavan, mutta vain sen mikä on tarpeen juuri hänelle. Jos ei verottaja osaa rakentaa polkua, jossa oikeat asiat ovat ulottuvilla, niin kuka sitten! Ehjällä polulla ei kukaan sorru vahingossa arjen pahikseksi.

Ps. Kotitalousvähennystä koskevan palvelupolun rakentaminen on tietojeni mukaan jo käynnistetty. Kiitos siis silmät avaavasta kirjoituksesta!

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...