tiistai 31. tammikuuta 2012

Jatkuvaa kasvua vai kestävää kehitystä?

Pakastin, 5 v, kompressori rikki. Printteri, partakone tai kahvinkeitin - ei kannata korjata. Polkupyörän kappa kestävämmäksi - kyllä, jos maksat lähes uuden pyörän hinnan.

Auto, ajettu 70 000 km, männät vaihdettava?!

Mihin on kadonnut korjaajien ammattikunta? Mahtaako kukaan enää parsia sukkia tai ommella ratkennutta saumaa, vai meneekö pettänyt vaatekappale kaaressa roskiin?

Muutama vuosi sitten, ennen kuin nykyinen skootteribuumi oikein roihahti, eräs taksiyrittäjä kertoi Japanista: kadun kulmat olivat täynnä hylättyjä skoottereita. Niitä ei kannattanut korjauttaa, joten siihen vaan "Eiköhän joku korjaa jäljet, minä ostan uuden". (Kaveri aikoili tuoda ja kunnostaa niitä täkäläisille nuorisomarkkinoille..mitenhän kävi?)

Osta jotain uutta. Piristä itseäsi, usutti päivälehden kauppapaikka viikonloppuna. Kauppakeskusparatiisi toisensa jälkeen nousee kaupunkien laitamille. Me kulutamme, ja jätevuoret kasvavat. Onko meillä varaa tähän?
Tiedämme koulun penkiltä, että täystyöllisyys edellyttää BKT:n vuosittaista 3 %:n kasvua. On siis isänmaallista lisätä kulutusta?

Kulutuksesta luopuminen ei suinkaan tarkoita länsimaiden tuhoa. Sehän vain kutsuu esiin uusia liikeideoita! -blogissani 2010
Karmiva oli se "uusi liikeidea" jonka avulla nykyiset kulutusmarkkinat taannoin luotiin: Hehkulamppuhuijaus näyttää, miten temppu tehtiin.

Noilla turhuuden markkinoilla me jokainen teemme valintoja. - Vai onko meillä oikeasti valinnanvaraa?

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Tarinoiden voimasta

Ruokakaupan hyllyllä silmään pisti nimiä kotiseudulta. Atrian pakkauksen alalaidassa kerrottiin, miltä tilalta tuote on kotoisin.

Kokkaaja usutettiin nettiin lukemaan tilan tarina.

Minä valitsin kauhavalaista kanaa ja säntäsin oitis lukemaan tilan tarinan. Kaikki alkoi Kortesjärven yläasteelta...

Voip' olla, että olen myynnillisen laskelmoinnin altis kohde, mutta voi että mua kosketti! Tuotanto sai kasvot. Joku pisti itsensä alttiiksi, kertoi periaatteistaan tuotantoeläinten kasvatuksessa.

Koska joka tapauksessa tahdon, että yritykset kantavat vastuunsa (luonto, tuotantoeläimet, tuottaja/alihankkijat ja kuluttaja-asiakkaat), Atrian tapa löysi minut kaupan hyllyltä. Hyvä pohojalaaset!

Tarinat sopivat asiakkaiden sitouttamisen lisäksi eritoten muutosjohtamiseen.

Oman kokemuksensa Maailmanpankista kertoo kutkuttavasti Steve Denning mm. kirjassaan The Secret Language of Leadership. Suorastaan arjen oppaana voi pitää hänen kirjaansa The Leader's Guide to Storytelling.

torstai 26. tammikuuta 2012

Kyselläänkö asiakkaalta turhia?

Tuottavan työpäivän turhauttavin kysymys: "Tietokoneelle on uusia päivityksiä, käynnistetäänkö uudelleen?" Jos valitsen myöhemmin, ajatuksen juoksun keskeyttää noin viiden minuutin välein popahtava kysymys: "Päivitetäänkö nyt?" Kuin kärttävä lapsi..

Mitä muita itsestäänselvyyksiä ja ärsyttävyyksiä palvelusuunnittelijat listaavat niskaamme?

Kun kirjaudun sisään hoitamaan asiaani viranomaisen palvelussa, lähdetään siitä, että asiakastietoni ovat kunnossa, niitä ei tarvitse täyttää uudestaan. Edelliset asiointini saatavilla, totta kai.

Esillä ne asiat, jotka minulle kuuluvat, ja vain ne asiat. Ei kiinnosta, että talonne voi palvella 250 erilaista segmenttiä. Älkää vaivatko minua niillä, jotka eivät minulle kuulu!

Jos on tarpeen "myydä lisää", kerätkää tarjoomaanne varten tarvittava tieto asioinnistani surffailuni aikana, huomaamatta ja vaivaamatta. Tehkää mulle Amazonit! Ja loppu wizardein kysymyksin. Silloin tulen uudelleen.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vaalit ja asiakkuudenhallinta

Viime viikolla ihmeteltiin, miten toimii asiakkuudenhallinta vaaleissa. Kukaan ei muistanut nähneensä ilmoittautuessaan tietokonetta. Jos äänestäjän käynti merkitään aakkosissa olevaan atk-listaan, miten merkintä saadaan kansallisesti näkyviin?

Jos tieto äänestämisestä siirretään vasta yön yli kansalliseen rekisteriin, eikö aktiivinen kansalainen ehtisi jättää monta ääntä saman päivän aikana?
Aloitanpa aamuni Eirasta, puolilta päivin piipahdan pääpostilla ja illan päätän vielä Itäkeskuksen ennakkouurnilla..
Kappas, jos "vika" huomataan vasta seuraavana päivänä, kahta ylimääräistä lappuahan ei pois enää siinä vaiheessa saada?
Tietääkö kukaan vastausta tähän?

No, nyt kuitenkin äänestämään.
Hyvää presidenttiä meille, Suomen kansa!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Palkkakoodistolla mutkat suoriksi

Perjantain postauksessani on kansalaisen oivaltava visio tulevaisuuden ruuhkattomasta veroasioinnista. Työnantajien vuosi-ilmoittaminen saadaan kuukausikohtaiseksi, kun yhtenäistetään palkanmaksutapahtuman osaset.
Nykypäivänä olisi varmaan helppoa työnantajan itse kysellä verottajalta, että paljonko tässä kuussa maksetaan veroa tältä henkilöltä
Hallinnollista taakkaa aiheuttaa kärjistäen se, että maksutilanteessa ajatellaan vain nettopalkkaa, veroa ja eläke- ja muutamaa muuta maksua. Myöhemmin tulee lisää vaatimuksia: "Palkanlaskija, entä lomapalkka? Sairaspalkka? Vakuutuspalkka? Äitiysajan palkka? Eläkepalkka? Tilastopalkka? Työttömyyspalkka?"

Vastaus on useimmiten etsittävä palkanlaskennassa alusta tai ainakin palaset uuteen yhtälöön kerätään arkistosta.

Pahimmillaan tehtävä on kansalaisen: Toimita itse viranomaiselle B tämän tarvitsema paperi A. Kotona kauhu: A on hukassa, joten kansalaisparka juoksee ensimmäisen viranomaisen A luo: "Saanko uudestaan asiakirjan A" -- prosessi seisoo --

Real-Time Economy -ohjelmassa rakennetaan palkkakoodistoa. Sen tarkoituksena on kerätä heti alkuun kaikki ne informaationpalaset, joita eri viranomaiset ja tilastoinstanssit tarvitsevat. Tavoitetilassa kaikki edellä listatut tilanteet on automaattisesti kerätty jokaisen palkanmaksun myötä.

Silloin työnantaja voisi oikein hyvin antaa sinun ja minun palkkaa koskevan erittelynsä kuukausittain, ja verotus täsmäytettäisiin reaaliaikaisesti. Sitten tämä kansalaisvisio olisi arkea

perjantai 13. tammikuuta 2012

Verokortit pois jonoista!

On taas se aika vuodesta, kun verotoimistojen väki hikoilee puhelimissa ja tiskeillä (ja asiakkaat jonoissa talvipalttoissaan) verokorttiruuhkissaan.

Verkossa ei ole jonoja!

Eikä sillä verokortilla muutenkaan ihan niin kiire olisi.. Asiakkaiden perustelu vain taitaa kuulua, että tahtovat penninsä pois heti eikä vasta ensi tilistä.

Eilen vielä puhelintekniikka petti meidät ja olimme pari tuntia kuta kuinkin motissa. Edellispäivinä taas selviteltiin, mikä ihmeen mainos mollaa verottajan jonoja - niinkuin ei tässä muutenkin yritettäisi parastamme!? (Mainonta ja moraali?)

Mitäs me näille jonoille tehtäisiin? Pasilan virastotalon seinä huutaa jonottajia (HS.fi lukuoikeuden takana) Verokortti verkossa -palveluun.

Hs.fi:n Omakaupunki -keskusteluissa on jatkokehitysidea:

Nykypäivänä olisi varmaan helppoa työnantajan itse kysellä verottajalta, että paljonko tässä kuussa maksetaan veroa tältä henkilöltä (jos työntekijä antaisi luvan). Etukäteen verottajan softalla voisi sitten kertoa paljonko tästä firmasta on tarkoitus sitä palkkaa loppuvuonna maksaa, jos kaikki menee kuten on ajateltu. Työntekijä voisi myös verokevennyksiä sinne järjestelmään kirjoitella sitä mukaa, kun vähennettävää syntyy. jne.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Matkarauhaa!

Olipa mukava kokemus vaihteeksi Hesarin lukijalle!

Iso aukeama taitavasti taitettuna on oiva stopperi. Lehdestä lukija tahtoo oitis mennä verkkoon: Mitä kivaa täällä on?

Tuntuma on mukava, kun perinteiseltä näyttävä kampanjaosoite viekin Facebookiin.

Parin viime päivän uutiset julkisesta liikenteestä ovat olleet kamalia (pampusta metrossa ja asemalta junan alle). Matkarauhaa siis tarvitaan.

Kivaa on se, miten kampanjassa yhdistyy verkottuva ja vaikuttava yhteiskunta (me yhdessä) ja monikanava (lehti ja verkko some-elementteineen).

Matkarauhaa!

maanantai 9. tammikuuta 2012

Sopivaisuuden rajoilla asuntomarkkinoilla

Aamun radiouutinen kajotti "Helsingin kaupungin Hitas-asunnot päätyvät sijoittajien kautta vuokramarkkinoille".

Ei ihan laitonta, mutta "Vuokraus on hintasääntelyn hengen vastaista", kertoo Hs.fi .

Hitaksen tarkoitus on tarjota kohtuuhintaista asumista vaikkapa lapsiperheille. Kun asunnot menevät sijoittajille, perheiden ostettavaksi ei jää mitään. Vuokrattavana sen sijaan on asuntoja, mutta kovalla päivän hinnalla. Niihin ei lapsiperheillä ole enää varaa.

Mitä siis tapahtui? Joku veti välistä.

Seuraavaksi "tukitaan porsaanreikiä", kertoi aamulla haastateltu rakennuttamisen asiantuntija.

Keljuttaa, että sama virsi kaikuu kaikilla kanavilla. On kuin valtaan olisi päässyt uusi uljas ihmisrotu. Sen teemalaulu on "Kaikki mulle heti nyt". Uudet ahneet arvot sanovat, että se nyt vain on tyhmää olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Kaverille ei jätetä. Uskaltaako kukaan olla eri mieltä?

perjantai 6. tammikuuta 2012

Katoava moraali ja kultaiset kahleet

Fortum sai Ruotsin verottajan kimppuunsa pelaamalla pääomia piiloon. Mallia näytettiin jo vanhustenhuollossa.

Pääomat lainannut yhtiö on sijoitettu Luxemburgiin. Siellä ansaittu korkotulo on verovapaata, korkomeno taas Ruotsin elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoinen. Eli jos rahat olisi lainannut Fortum Suomi tai Sverige, "verottaja olisi vienyt" neljänneksen. Verotuksessa ilmiötä nimitetään alikapitalisoinniksi.

Sähköliitto toi julkisuuteen sähkökatkoskandaalia valottavan näkökulman, selittävänä tekijänä jälleen kulukuria hakeva kilpailutus. "Energia-alan yritykset eivät enää pidä tavoitteenaan tyytyväisiä asiakkaita, vaan isoja osinkoja omistajilleen ja bonuksia johtajilleen."
Fortum jakaa vuosittain omistajilleen mittavia osinkoja ja johtajilleen merkittäviä bonuksia, mutta sillä ei ole palveluksessaan enää yhtään sähköverkoston korjaukseen kykenevää henkilöä. Sähköliiton mukaan käytännön korjaustöitä tekevät urakointiyritykset on kilpailutettu "raa'oilla 1–3 vuoden mittaisilla sopimuksilla kannattavuusrajan alle"
Puolisoni kysyy mainiolla maalaisjärjellään, miten sama työ voisi pelkästään ulkoistamisella tulla halvemmaksi? Tehostaminen on hyvä, mutta ei laadun kustannuksella.

Kekseliäät mielet keksivät yhä uusia keinoja säästää, jopa haastaa olemassa olevaa verolainsäädäntöä. Mutta voiko niin toimia yritys, joka kantaa yhteiskuntavastuunsa? Osakeyhtiölain mukaan yhtiön tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Eikö lusmu firma toimi silloin tarkoitustaan vastaan? Moraaliton pyrkyri ei voi pitkään pysyä asiakkaidensa suosiossa.. ja ilman asiakkaita - ei voittoa.

Timo Harakka liitti blogissaan Verovaroilla veroparatiisiin yhteen verot ja Kelan tuet. Minun moraaliini ei mahdu, että Kelan tukea ohjataan yksityiselle lääkärikeskukselle, joka sitten kikkailee tuloksen verovapaaksi. Isäni opetti, että jokaisen kuuluu maksaa osuutensa veroista. Muuten ei yhteiskunta pysy pystyssä.

Taloussanomien Risto Pennanen analysoi kirjoituksessaan Lepsu moraali kaataa talouksia:
Moraalinen rappio ja arvotyhjiö ovat kalvanneet maata läntisten talouksien alta viime vuosina. Kyseessä on pelottavalla tavalla samankaltainen kehitys, joka kaatoi aikanaan Rooman valtakunnan ja Neuvostoliiton.
Katsoin eilen ulkomaista lakisalidraamaa. Kohtuuttomien säästötoimien katsottiin ajaneen työntekijöitä itsemurhaan asti. Säästöjä oli piiskattava, sillä pääomista oli kavallettu miljoonia ja johto uhkasi paljastua...

Kun ahneudelle antaa pikkusormensa, jossain kohtaa valintojen polulla jopa ihmiselämä voi käydä halvaksi sille, joka himoitsee aina vain lisää kultaa.

Jokainen punnitaan. Jokaisella valinnalla on merkitys.

Päivä moraalinvartijana terveydenhuollossa
Päivä moraalinvartijana rakennusalalla
Päivä moraalinvartijana työmarkkinoilla

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Tervetuloa 2012!

Uusi vuosi on kuin koskematon hanki tai puhdas paperi. Uusi alku on aina jännittävä. Armollista on, ettei meistä kukaan tiedä, mikä kulman takana odottaa.

On ihanaa, että osaamme muistella taakse päin ja haaveilla eteen päin. Huonoa vain on se, ettemme millään malttaisi pysyä tässä hetkessä.

Mietipä, mitä tekisit jos tietäisit voittavasi lotossa tai saavasi huippunimityksen toiseen maahan mutta vasta kolmen kuukauden päästä? Eikö olisikin vaikeaa hoitaa hommat kunnolla jäljellä olevina, niin hitaasti *kuluvina* viikkoina?

Ja se toinen vaihtoehto - jos tietäisimme että kesällä kohtaamme suuren menetyksen. Ilahtuisitko enää ensi peipon laulusta? Huomaisitko ensimmäistä leskenlehteä? Näyttäisikö yksikään auringonnousu yhtään miltään?

Ihanaa siis vain olla tässä, edessä avautuvan suuren seikkailun edessä. On hienoa ottaa vastaan jokainen päivä kuin lahja ja turvallista luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Saa käyttää lahjojaan mutta voi myös pyytää apua ystäviltään, kun ei itse osaa tai enää jaksa.

Tänä vuonna Helsinki on maailman muotoilun pääkaupunki. Näkyköön toisemme huomioiminen ja arjen design kaikessa työssämme.

(*korjattu vuoden ensimmäinen kirjoitusvirhe ;) *)

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...