lauantai 31. joulukuuta 2011

Kiitos vuodesta 2011!

Vuosi 2011, nytkö se jo meni ohi? Alkuvuosi oli totisesti luminen, tänä aamuna on näkyvissä lumiharso, laskujeni mukaan kolmas.. Vuodet eivät totisesti ole veljeksiä!

Vuoden blogivirrasta nousee neljä isompaa teemaa

  • Hyvä palvelu, asiakas- tai itsepalvelussa
  • Sähköisen asioinnin kehittäminen
  • Avoin data, yhteiset tietovarastot; koko yhteentoimivuus
    (eli ne kuuluisat siilot ja kuinka niistä päästään eroon)
  • Viimeksi vaan ei vähimpänä vastuullisuus: yksilön vastuu ja ilo auttaa toisia onnistumaan ja yhteisön vastuu yksilöistään ja oman alansa toimijana yhteiskunnan rakentamisessa.

    2011 jää aikakirjoihini yhteisen ajattelun ja viisastumisen vuotena.
  • Kiitos SomeTime2011-väki ja Avoimen datan poppoo!
  • Ilo kasvaa yhdessä, SADe- ja RTE-ohjelman visionäärit!
  • VM:n kärkikehittäjät valjastivat avoimessa keskustelussa kanssa-kehittämään (LinkedIn: Hallinnon tulevaisuus) hallintoa. WAU.
  • Rakkaat kollegat, kiitos rohkaisusta ja ideariihistä
  • Kiitos perhe ja ystävät!
  • perjantai 30. joulukuuta 2011

    Kuka johtaisi yhtenäistämistä?

    Eilinen jäi kuplimaan. Mikä estää siiloja yhdistymästä?

    IT-vaikuttavuuden mittarityössä kuljimme yhteiskuntaa ristiin rastiin. Miten mitataan jotain, joka ylittää hallinnon siilot ja rajat? Panoksen vähentäminen yhtäällä vaikuttaa väistämättä toisaalla. Imatralla onnistuttiin:
    Tuottavasti tietotyössä.

    Vasta näiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja todellinen arvottaminen luo vastuullista julkista taloutta. Vähempi ei riitä!

    Esko Kilpi kuvasi joulun alla nasevasti, mistä olemme tulossa:
    The output of one task was the input of another. The image of work was the assembly line, meaning that work could be fragmented and individual performance goals could be set for each worker. The world was all about people and boxes separated from one another.
    Maailmastamme on tullut monimutkainen, ja sen ymmärtäminen vaatii systeemistä ajattelua. Kuka osaa (ja viitsii) mallintaa koko ison kokonaisuuden ja löytää sidoksista vaikuttavat tekijät? Eskon sanoin:
    For intellectual tasks, it is much harder to find parts that make for an efficient division of labour. Intellectual tasks are by default linked and complex. Reductionism does not work any more.
    Strategisen ketteryyden päivässä Sitran Mikko Kosonen kuvasi johtamista, jossa yhteiset tavoitteet jaetaan tehtäviksi ja myös onnistuminen mitataan yhteisesti eikä enää osastojen itsenäisinä tuloksina. Silloin palkkio voisi olla 2/7 osaa oman osastosi tulosta, 2/7 rinnakkaisosaston tulosta, jota osastosi tukee panoksella ja loppu 3/7 tulee yhteisen tavoitteen toteutumisesta.
    Higher performance occurs through the combination of different perspectives and supportive, enriching communication.
    Miten ihmeessä tuotantotalouden malleilla ja valtiontalouden momenteilla viritetyt virastot johdetaan yhteistyössä toimiviksi verkostoiksi? John Kotter toi tähän valoa keväällä HBR-blogissaan Hierarchy and Network: Two Structures, One Organization.

    Olen pureskellut julkishallinnon kokonaisuutta ainakin näissä:
    Osaoptimointi tekee asiakkaan tiestä ohdakkeisen
    Muutoksesta saa vain päänsärkyä
    Hyvä johtajuus muutoksen tukena

    Ps. Huomasitko muuten, että Esko antoi blogissaan toimivat eväät myös työurien pidentämiseen?
    Being chronically -- emotionally nourished and enriched has lifelong impacts. Our mental life is co-created in an interconnected network. -- what we have called the individual mind is something that arises continuously in relationships between people.

    torstai 29. joulukuuta 2011

    Jospa siilot sittenkin kerran ylitetään..

    Periaatekuva valtionhallinnon arkkitehtuurin kohdealuejaostaJoulun alla usean hallinnon alan viranomaiset tapasivat toisiaan yhteisen tiedon äärellä. Pöydässä pohdittiin, mikä asiakkaan prosessissa oikein on yhteistä.

    Kun kansalainen tarvitsee tukea toimeentuloonsa, hän asioi asuinkuntansa kanssa. Tehdään tarvearviointi, jossa vaikuttavat käytettävissä olevat tulot ja varallisuus. Tietosisällöltään taloudellinen tilanne on samaa kuin viimeisen vahvistetun verotuksen (julkiset) tiedot.

    Asiakkaan hallusta nuo tiedot löytyvät Verotuspäätöksestä. Tarkemmin kuhunkin "summaavaan tietoon" vaikuttaneet erät näkyvät Erittelyosassa (minkä vuoksi verottaja muuten pyytää säilyttämään ne! Erikseen tilattuna tulosteesta peritään maksu).

    Prosessi jumittuu, kun asiakkaalla ei ole antaa tarvittavia tietoja. Tai verottajalta saatavat tiedot eivät riitä kokonaisarvion tekemiseen. Edessä on silti pakko: päätös on tehtävä lain säätämässä ajassa. Kun oikeat tiedot sitten saadaan, päätöstä on korjattava, pahimmillaan oikeusteitse.

    Oikean tiedon arvo on siis merkittävä. Ajoituksella on kriittinen rooli.

    Joulun alla Suomen Pankki muistutti julkisen talouden kestävyysvajeesta. Jotta julkishallinto toimisi vastuullisesti, eri toimijoiden on ennen muuta nähtävä kokonaiskuva ja haettava sitä, mikä on parasta tuolle kokonaisuudelle - ei vain oman siilon toiminnalle.

    Tehostamista voi tapahtua ainoastaan sähköisissä, saumattomasti yhteentoimivissa prosesseissa. Siksi on turvattava yhteentoimivuutta. Luvassa ei valitettavasti liene pikavoittoja.

    Yhteentoimivuuden rakennamme me.
    Meidän vallassamme on myös estää sen synty.
    Siksi yhteinen ymmärrys on niin tärkeää.


    Varauslauseke:
    Tämä kirjoitus on ristiriitainen. Se ei ole tieteellisen tarkka analyysi enkä ole toimeentulopuolen asiantuntija. En edusta blogissani työnantajani tai muiden SADe-ministeriöiden virallista kantaa. Mutta kun sanon me, puhun julkishallinnosta ja sen virkamiehistä. Lähes kaiken olen oppinut nimenomaan työnantajani edustajana.

    Tahdon siksi myös vaikuttaa, virkamiehenä virkamiesten ja muiden vaikuttajien joukossa. Liity siis keskusteluun, kansalaisena, virkamiehenä tai muuten vain darpalaisena ajattelijana :)

    keskiviikko 28. joulukuuta 2011

    Yksityiskohtia vai kokonaiskuva?

    Aurinko kutsui ulos, ja lähipuron yli vievällä sillalla unohduin aatoksiini. Katseeni pomppi pitkin kiviä.. kuin viiva jolla tehtävässä pisteet yhdistyvät kuvaksi.

    Vesi soljui puron kivien ja kasvuston lomassa.




    Kun kiinnittää katseensa yksityiskohtiin, kokonaiskuva katoaa näkyvistä.

    Jos kehittäjä näkee vain yksityiskohtia, miten käy kokonaisuuden?

    lauantai 24. joulukuuta 2011

    Joulun rauhaa

    Tämä on se aika vuodesta, jolloin saa kääriä kokoon kuluneen vuoden tekemiset. Ja tekemättä jättämisistä huolimatta on lupa olla tyytyväinen siihen, mitä sai aikaan.

    On aika nauttia läheisistä ihmisistä ja olla katsomatta epätäydellisiin. On aika iloita siitä, mitä on saanut ja olla haikailematta sellaista, mitä ei voi saada. On aika olla tyytyväinen. Siinä asustaa onni.

    Tulkoon joulu (Säv. ja sanat Pekka Simojoki, Esitt. Elävä vesi)

    Niityllä lunta, hiljaiset kadut.
    Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
    Muistojen virta, lapsuuden sadut.
    Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

    Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
    Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
    Tulkoon toivo kansoille maan,
    pääskööt vangit vankiloistaan.
    Uskon siemen nouskoon pintaan,
    olkoon rauha loppumaton.

    Joulu on taas, kulkuset soi.
    Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
    Tulkoon juhla todellinen,
    tulkoon Jeesus Herraksi sen.
    Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
    silloin joulu luonamme on.

    Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
    unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
    Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
    tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

    Joulu on taas, riemuitkaa nyt..

    Ikuisen joulun jos tahdot löytää,
    sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
    Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
    löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

    Joulu on taas, riemuitkaa nyt..

    perjantai 23. joulukuuta 2011

    Angry Birds kohtaa Nokian

    Odottelu puhelinkaupassa päätyi heräteostokseen. Satunnainen norkoilija päätyi ostamaan itselleen ennakkojoululahjan.

    Kyllästelin taannoin uuden noksuni epämukavuutta. Vuosi sitten, ennen kuin @pvesterbacka sai kutsun Linnan juhliin, kauhistelin yrittävän kimppuun käyvää suomalaista kansanluonnetta (se, joka karkoittaa kalatkin järvistä).

    Eilen törmäytin nämä kaksi brändiä,
    ja kääräisin nokialaiseni Angry Birdsin punaiseen.

    Vaikka yritän aikarajoitteiden vuoksi pysytellä kaukana peleistä, ajattelin että vanhankin rouvan sopii sentään näin koittaa mukavoittaa omaa työkapulaansa. Sisältöön eli arjen käyttömukavuuteen tämä pintaremontti ei valitettavasti tepsi.

    Jospa innovatiivisuuteni ja periksiantamattomuuteni ratkaisujen etsimisessä silti kohoaisi nykyisestä, kun iloinen punainen tervehtii lämpimämmällä olomuodollaan kättäni.

    Vuodelle 2012 toivotan Innovaatioiden radikaalisuutta,
    vaikkapa Lontoon sinfoniaorkesterin tapaan :)

    torstai 22. joulukuuta 2011

    Avoin data on lahja

    Joulukortti 2012, (c) EliassonValtiovarainministeri Urpilainen antoi avoimelle Suomelle todellisen joululahjan. Viime viikkojen jännitysnäytelmä päättyi budjettiviranomaisen hyväksyntään: MML sai avata karttatietonsa.

    Kun vastuuntuntoinen budjettivirkamies sai vastaansa innovatiiviset kollegat, polttopisteessä oli veronmaksajien rahoituksella tuotettu data.

    Kysymys kuului: laskutetaanko vai katsotaanko, että kertamaksu riittää? Virastohan sai datan luomisvaiheessa ylläpitokulunsa maksettua, virkamiehet palkan tekemästään työstä. Virkasuhteessa tehdyt työt menevät ainakin valtiolla aina viraston - siis veronmaksajien - omaisuudeksi.

    Ajoitus oli upea. Juuri ennen viimeistä nuijankopautusta EU tuli ulos Digitaalistrategiansa kanssa: Avatkaa data, jakakaa sitä turuilla ja toreilla, jotta kaikki voimme hyötyä, rohkaisi komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes.

    Miksi veronmaksajien varoilla kerätty tieto ei olisi kaikkien käytettävissä?

    Sen sijaan että yrittäjät keräisivät datan jokainen erikseen itseään varten, he saisivat sen yhdestä paikasta. Kansantaloudellisesti ennen etsintään kulutettu aika voidaan nyt käyttää todellisen liiketoiminnan lisäarvon luomiseen. Mikä taas luo lisää varallisuutta yhteiskuntaan.

    Vastakkain olivat lyhyen tähtäimen tulojen turvaaminen ja pidemmän aikavälin liiketoiminnan mahdollistaminen. Järki voitti.

    Paikkatietoblogin sanoin: Usko demokratiaan palasi :)

    Sydämelliset onnittelut karttatiedon uudisraivaajille!

    lauantai 17. joulukuuta 2011

    Roolipelejä ja mahdottomia yhtälöitä

    © Frenta | Dreamstime.com
    Poliitikko hallintoneuvostossa.
    Kunnallispoliitikko kansanedustajana.

    Etujärjestöt hallitusneuvotteluissa.
    Hallintovirkamies politiikassa.

    Budjettivirkamies datan avaajana.
    Yrittäjä kunnanhallituksessa.

    Työntekijä somessa.
    Virkamies innovaattorina!?

    Suomi on ollut korruptiotutkimuksissa aina siellä valkoisessa päässä.

    Meillä ei tarvitse voidella virkamiestä saadakseen asiansa etenemään.

    Sitten tuli Patria.. Isänmaan puolustamiseen liittyvä yritys hämärätouhuissa ulkomailla? Hui! Ja vaalirahakohu: kepulaisetpa tietenkin kaavoitussuhmuroinneissa pitkin poikin Suomea. Soppaan saatiin urheilun kautta myös demarit.

    Viikko sitten virkamieskunta puolusti budjettitaloutta. Vastustajana oli virasto, joka tahtoi toteuttaa hallitusohjelmaa. Uhrina datan avoimuus. Shakki ja matti; siilossa kun ollaan.

    Vaan ketä virkamiehen kuuluu totella? Yksityiskohdasta säätävää kirjausta vai kokonaisuutta palvelevaa periaatetta?


    Jos minä kirjaan intohimoisesta aatoksia joihin uskon ja kirjaan loppuun rajauksen: tätä ei saa lukea työnantajani tekstinä -uskotko minua? Onko oikeasti mahdollista jakaa ajatuksia somessa ja ei-olla jollain osuudella joka hetki kuitenkin, edes vähän, työnantajansa edustaja?

    Onneksi tulee joulu ja saa jäädä herkuttelemaan kirjojen ääreen..

    torstai 15. joulukuuta 2011

    Innovaatiojohtamisella kestävää tuottavuutta

    VM järjesti eilen hallinnon väelle seminaarin teemalla Innovaatiojohtamisella kestävää tuottavuutta. Kuulijoita ravisteltiin muutaman esimerkin voimalla pohtimaan, miten muutumme hallintona innovaatioita tuottavaksi porukaksi.

    Esteitä on arkemme vielä pullollaan. Organisaation rakenne, voimassaolevat kirjalliset ohjeet ja menettelytavat kahlitsevat menneeseen. VES vangitsee vielä virkamiehen virastoonsa sen sijaan että päästäisi tämän asiakkaansa luo.

    Itä-Suomen AVIn ylijohtaja Elli Aaltonen arvioi puheenvuorossaan, että eniten lukossa on sittenkin tulkitsijan korvien väli.

    Mutta eihän meillä ole mokaamisen kulttuuria vaan hirmuisimmillaan julman kattava virkavastuu, jonka kanssa ei sovi leikkiä. Hallinnon tehtävä on sentään ikiajoista ollut vaalia lainmukaisuutta eikä työllistää mitään Pelle Pelottomia. Moisessa muutoksessa on kyse vähintään kehruu-Jennyn tuomasta muutoksesta.

    Virkamiehestä hulluksi darpalaiseksi? In your dreams!

    Pahnan pohjimmaisesta pomoksi nousi omien sanojensa mukaan TEMin kansliapäällikkö Erkki Virtanen ja pinosi kuulijoille kymmenen johtajuuden teesiä. Ovi ja korvat auki. Lähde vaeltelemaan omiesi keskelle. Huolehdi omasta ja toisten hyvinvoinnista (lasten kuusijuhla vie aina voiton!) Tue osaamistasi toisen viisaudella eli hanki sparrauskumppani. Niin syntyy hyvä johtaja. Ja johtajalla on avaimet saattaa väkensä täyteen kukoistukseen.

    Niin minäkin sanoisin. Arkuuteen ohjastetut hajuttomat, mauttomat ja värittömät virkamiehet tarvitsevat nyt johtajiensa tuen muuttuakseen villeiksi ja vapaiksi visionääreiksi.

    Todellinen tuottavuus syntyy siiloja ylittämällä!

    Innovaatio ei ole six sigmalla nysvättäviä arjen pikkuaskelia. Se on systeemisten ongelmien käsittelyä uudella ajattelulla. Idean on tultava ulkopuolelta, jotta se voisi "suistaa nykymenon radaltaan".

    Sitran designjohtaja Marco Steinberg valaisi käytännön esimerkein, mistä innovaatiossa on kyse. Tanskassa ongelmana oli uimahallin vajaakäyttö. Kunnanisät säntäsivät tutkimusmatkalle ja löydös "halli on kovin vanha" sai heidät palkkaamaan arkkitehdin.

    Kummastus oli suuri, kun seuraavassa valtuuston kokouksessa arkkitehdillä oli kädessään rakennuspiirustusten sijasta bussiaikataulu. Kunnanisät olivat justeeranneet aikataulut niin, ettei bussilla päässyt uimahalliin sen aukioloaikana.

    Mistä siis tuottavuus kulloinkin löytyy?
    Verovaroja on käytettävä säästeliäästi,
    julkishallinnon on toimittava eettisesti kestävästi.
    Valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuoren sanoin:
    Verotuloille on muutakin käyttöä kuin hallinnon pyörittäminen!

    sunnuntai 11. joulukuuta 2011

    Avoin data myötä- ja vastatuulessa

    Työnantajuus on yksi eniten hallinnollista taakkaa aiheuttavista velvoitteista. Työnantajan on tiedettävä eläkkeistä ja vakuuttamisesta kymmeniä seikkoja ennen kuin saa palkat maksettua.

    Verohallinnolla on ollut etuoikeus olla tuon tiedon keskiössä siksi, että ohjaamme käytännön työnantajavelvoitteiden hoitamisessa.

    SADe-ohjelman käynnistyttyä - visionääreimmillä varmasti aiemmin - ajatuksiin nousi palkanlaskennan yhteisen ytimen avaaminen julkisin varoin kaikille.

    Miksi jokaisen palkanlaskentatalon pitäisi etsiä joka vuosi muuttuvat sava-maksuprosentit ja eläkevakuutusmaksutariffit sun muut ja vasta sitten päästä omiin oikeisiin töihinsä? Eikö joku voisi kerätä kaiken keskitetysti ja jakaa tulokset kaikille tasapuolisesti?

    Julkinen data -avauksen jälkeen on tehty yhteistyötä, raivattu esteitä ja kaadettu muureja. Valtakuntaan on saatu valtioneuvoston periaatepäätös julkisten tietovarantojen avaamisesta. Mutta olemmeko sittenkään ehtineet tarpeeksi?

    Tahdon, sanoi Palkka.fi

    Tänä syksynä avattiin palkanlaskennan parametrit julkisesti saataville, helposti ja maksutta. Työ on syntynyt osana SADe-ohjelman Työnantajan palvelukokonaisuutta.

    Tahdon, sanoo Maanmittauslaitos

    Maanmittauslaitos (MML) on tehnyt esityksen karttatiedon avaamiseksi. MML on pyytänyt lausunnon muilta ministeriöiltä. Kaikki ovat käsittääkseni puoltaneet tiedon avaamista. MML on arvioinut, miten maksuperustelain nyt takaamien maksutulojen menetys katetaan - omasta budjetistaan. Kyse on 1 miljoonasta eurosta.

    MML ei siis ole rahankerjuumatkalla rahaministeriössä vaan se pyytää lupaa saada toimia hallitusohjelmankin linjaamalla tavalla.

    ..mitä sanoo budjettiosasto?

    Valtiovarainministeriön vastaus oli tyly. "Ei käy".

    Tahdon uskoa, että tuo Ei on alustava. Että kunnon virkamiehet huomaavat kantansa olevan kokonaistaloudellisesti osaoptimoiva ja avoimen datan kannalta suorastaan hallitusohjelman vastainen. Ja että he muodostavat kantansa uudelleen paremman tiedon nojalla.


    EU sen sijaan..

    EU:n komissio julkaisee maanantaina 12.12.2011 merkittäviä linjauksia Avoimesta datasta. Open Knowledge Foundation kertoo, mitä se tarkoittaisi Euroopassa.

    Avoin data on kaunista. Se lisää demokratiaa samalla kun se lisää läpinäkyvyyttä tai suorastaan paljastaa väärinkäytöksiä. Tieto on valtaa, ja kun tieto on jokaisen ulottuvilla, se ei enää piileksi vain vallan kabineteissa.

    Avoin data luo ryytimaan uusillle innovaatioille, kasvualustan yritystoiminnalle, lisäarvoa yhteiskuntaan ja kuroo osaltaan kestävyysvajetta.

    Siksi.

    Loppukaneetti:
    Lienee sanomattakin selvää, etten suinkaan ajatelmoinut Verohallinnon virallisena edustajana. Kunnon virkamies on hajuton, mauton ja väritön. Tämä kirjoitus syntyi silkasta intohimosta.

    keskiviikko 7. joulukuuta 2011

    Päivä moraalinvartijana työmarkkinoilla

    Taxpayer stripped - kuva 2011 saamastani postikortistaNyt kun kansakunta on yhdistänyt eurokriisin edessä voimansa ja päässyt "liki-tupoon", voi satunnainen sivustaseuraaja sotkea lusikkansa seuraavaan soppaan.

    Nyökyttelin minäkin vuokratyölle, kun oli puhe pitkistä aukioloajoista ja työn tarjoamisesta vaikkapa pienten lasten vanhemmille tai opiskelijoille. Pätkien sijoittelu kalentereihin mahdollistaa joustavuutta molemmin puolin paremmin, kuin se että pidetään jääräpäisesti kiinni kahdeksasta neljään -vaatimuksesta.

    Kääntöpuolella voi nähdä piirteitä myös modernista orjakaupasta, kuten Arhinmäki blogissaan.

    Viimeisten uutisten mukaan päivän sana on itsensätyöllistäjä. He ovat alati kasvava joukko - hyvässä ja pahassa. Kasvusta kertoi Aalto-yliopiston Round table -tilaisuudessa ACCAn SME-osaston johtaja, professori Robin Jarvis Ks. dia 4 Context.

    Samaa todisti Palkkatyöläinen, SAK:n lehti johon törmäsin taukotilassamme viime viikolla. Sen huolena oli eritoten työmarkkinoita valtaava ulkoistamisen vimma.
    Itsensä työllistäjiä arvioidaan olevan noin 160 000 eli 7 prosenttia työllisistä. Yrittäjistä heidän osuutensa on jo lähes puolet.
    Vauhdissa lienee vanha tuttavamme Ahneus:
    Työnantajalle palkkion maksaminen tulee palkkaa halvemmaksi, sillä työn teettäjän ei tarvitse osallistua työn tekijän sosiaaliturvan maksamiseen.
    Ei tarvitse?! Silläkin rahalla voittoa omistajien taskuun, kukin huolehtikoon itsestään, niinkö?

    Työn tekemistä on esitetty yrittäjänä, esimerkiksi toiminimellä tai osuuskunnan jäsenenä. Huolta herättää se, millä aloilla näitä "Etköhän tule yrittäjänä meille" -vaatimuksia on alettu esittää. Kohteena ovat olleet perhepäivähoitajat, vanhusten hoivapalveluissa työskentelevät, siivoojat ja tarjoilijat. Kaikista heikoimmat?

    Olemme rikkaampia kuin koskaan, mutta ahneempia kuin vielä konsaan. OECD varoittaa tuloerojen kasvusta. Mitä me teemme?

    Varoituksen sana:
    Vielä yksi henkilökohtaisesta harmistuksesta syntynyt kirjoitus jota ei pidä lukea työnantajani kannanottona. Seuraavaksi lupaan siirtyä ratkaisujen etsimiseen =)

    tiistai 6. joulukuuta 2011

    Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

    Tänä itsenäisyyspäivänä myös hakujätti Google liittyi onnittelijoiden joukkoon.

    Google.fi:n etusivun tyylitelty logo on tänään sinivalkoinen.

    Mun isänmaani..
    Tuhansia järviä - Puhdasta luontoa - Yötöntä yötä - Vitivalkoista lunta




    maanantai 5. joulukuuta 2011

    Päivä moraalinvartijana rakennusalalla

    Harmaan talouden vaikutuspiiri, Lähde: Harmaan talouden tilannekuva IV/2011Blogahdin lauantaina pimeistä takseista ja terveysyritysten voitonpiilottelusta. Tänään kerron, mitä syksyn mittaan on kuulunut omasta tuttavapiiristäni. Tarina lankeaa samaan ahneuden kategoriaan.

    Pääkaupunkiseudulla rakentaja voi päätyä jo konkurssiin, ellei suostu toimimaan pimeästi. Tarjouskilvassa pahimmillaan jo kolmannes tarjouksista on "puoleen hintaan" siitä, mitä muut (ja hyvämaineiset) yrittäjät tarjoavat.

    Helppo huikkia amatöörinä kehään, mutta skeptisempi tarkkailija ei uskaltaisi rakennusasioissa edes säästää noin isoja summia. Eikö päättäjiä yhtään kiinnosta, miten noin yhtäkkisiin säästöihin on päästy?

    Tuttavani kertoi toisen tarinan toiselta työmaalta. Kokonaisuutta hoiti yhteensä kolme eri urakoitsijafirmaa. Työmaalle tehtiin tarkastus. Yhdellä firmoista tekijöiden tuntipalkaksi paljastui alle 2 euroa.

    Syksyn kohujutuissa Rautaruukin puolalaisista muurareista Raahen tehtaalla tuntipalkaksi lienee mainittu ruhtinaallliset 4 euroa. VR vipusi kannattavuutta venäläisillä veturinkuljettajilla 2-3 euron tuntihintaan.

    Missä on yhteiskuntavastuu?

    Vastuulliset valmistelijat ovat varmasti ennakoineet kokemuksen perusteella isojen rakennushankkeiden hintatason. Kun sitten saakin eteensä samaa tavaraa alehintaan (yhtäkkiä ja pyytämättä: "Nyt 30 % pois hinnoista!"), luulisi konkarin haistavan palaneen käryä.

    Kuluttajakaupassakin on jo herätelty tilaajavastuuta: "Sanoohan sen järkikin, ettei aitoa merkkituotetta saa murto-osan hinnalla". Miten sitten rakennusalalla saisi?

    Raha on kaiken pahan alku ja juuri, sanotaan. Loputon ahneus kai se oli, joka keksi Fannie Maen; tavan myydä vielä miljoonaluottoja vaikka maksukykyisten markkina oli jo lypsetty tyhjäksi. Seurauksena rapakon takaa alkanut kiinteistökupla, joka suisti koko maailman talouskuilun partaalle.

    Mikä on tilaajan vastuu? Karmeinta kaikesta on, että kun kaupunki tilaa pimeästi, verot jäävät saamatta. Verotulojen laskusta kärsii - kaupunki itse eli viime kädessä me, sen veronmaksajat.

    Entä sinun ja minun vastuu? Kun me tilaamme, myös päätös on meidän.

    Aloitetaan ainakin opiskelulla:
    Harmaan talouden tilannekuva IV/2011 eli Verohallinnossa toimivan Harmaan talouden selvitysyksikön raportissa on kuvattu edellä kertomiani ilmiöitä.
    A-Studiossa 28.11. oli äänessä Raksa-hankkeen vetäjä Pekka Muinonen (Linkki toimii lähes joulukuun loppuun).
    Rakennusalan harmaan talouden torjunta Verohallinnossa.

    Varoituksen sana:
    Myös tämä kirjoitus kumpuaa henkilökohtaisesta harmistuksesta. Sitä ei pidä lukea työnantajani virallisena tekstinä.

    lauantai 3. joulukuuta 2011

    Päivä moraalinvartijana terveydenhuollossa

    Lauantaihin kuului tänä viikonloppuna reissu lääkäriasemalle. Siinä odotellessani selailin uutisotsikoita.

    Kaksi otsikkoa sai tukan nousemaan pystyyn.

    Toisessa jutussa HS selvitti, saako taksilta pyytäessään "pimeän kyydin" Helsingissä. Pikkujouluaikaan tehty kokeilu saattoi kiusaukseen yhdeksän kuskia. Tulos on kammottava: kolme yhdeksästä suostui ajamaan mittari pimeänä.

    Se toinen juttu tuli suoraan odotushuoneeseen: Isot terveysyritykset maksavat vähän veroja Suomeen.
    Mehiläinen..maksoi veroa 0,3 miljoonaa mutta maksoi kymmeniä miljoonia konserniavustusta ulkomaisille omistajille.
    Toinen yhtiö puolestaan korosti "ettei Suomesta makseta konserniavustuksia, osinkoja tms. Ruotsiin tai muualle ulkomaille." Ruotsistahan nousi otsikoihin sikäläinen vanhustenhoitoyhtiö kyseenalaisen moraalin vuoksi.

    Raha ratkaisee terveysbisneksessä..

    Muutama kuukausi sitten kauhistelin juttua siitä, kuinka tuottoisaa suomalainen terveysbisnes onkaan ulkomaisille sijoittajille.

    Kysymys kuuluu, miten on mahdollista että kunnilla ei ole varaa noihin palveluihin, mutta samat palvelut ovat tuottoisa sijoituskohde ulkomaalaisille?

    Sitä mukaa kuin julkinen terveydenhoito on ajautunut kohti vararikkoa, yhä useamman on hoitoon päästääkseen ollut siirryttävä yksityislääkäriin. Epätasapuolista kohtelua lievittää Kelan korvaus: yksityislääkärillä kävijän kustannuksista osa katetaan verovaroin. Julkisen terveydenhuollon kävijä ei tukea saa.

    Tuo periaate korvauksesta yksityis- ja julkisen sektorin välillä on kai järkevää, ainakin kun sillä luodaan kapasiteettia jota julkissektorilla ei ole. Paheksuttavaa sen sijaan on, että tukea saavat yritykset manipuloivat voittoja verotuksen ulottumattomiin.

    Se että järjestelyt tehdään muodollisesti "täysin lain puitteissa", ei tee toiminnasta hyväksyttävää.

    Varoituksen sana:
    Tämä kirjoitus kumpuaa uutistarjonnan äärellä syntyneestä henkilökohtaisesta harmistuksesta. Vaikka kirjoitan verotuksesta, kirjoitus ei edusta työnantajani tai muunkaan julkishallinnon kantaa.

    torstai 1. joulukuuta 2011

    Pahaa unta: siilot seuraavat verkkoon?

    Voiko asiakas saada hyvää palvelua, jos palvelun rakentamisen lähtökohta on talon sisäinen? Asiakkaan elämähän ei koskaan kulje virastosta virastoon vaan oikeasti jossain aivan muualla. Mitä jos siiloajattelu seuraa organisaatiota aina palvelusuunnitteluun saakka?

    Pohdin keväällä itsepalvelun persoonallisuutta ja toisaalta persoonan vaikutusta palveluun, asiakkaan kokemukseen.

    Illan suussa juttelin muutaman nokialaistuntijan kanssa. Itseriittoisuus on ennenkin keikutellut imperiumeja. Vain asiakkaansa tuntevalla ja tätä (sanoin ja) teoin kunnioittavalla organisaatiolla on olemassa olon oikeus. Ilmiötä todistavat myös Markkinat, vaikka en olekaan aivan varma niiden oikeudesta itsevaltiuteen.

    Joka tapauksessa julkishallinnolla alkaa olla tuhannen taalan (vai pitäisikö sanoa euron) paikka tuottaa hyvää palvelua. On uskallettava ottaa se kauan odotettu, sekä eläköitymisen että vanhenevat tietojärjestelmät selättävä kvanttihyppy.

    Meillä on jo kansallinen innovaatiostrategia ja yhteentoimivuus. Me jaamme johtajuutta Sitran malliin ja avaamme dataa kuten Helsinki Region Infoshare.

    Mitä me vielä odotamme? Asiakasta keskipisteeksi?

    ShareThis

    LinkWithin

    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...