keskiviikko 31. elokuuta 2011

Mamuja ja muita kerettiläisiä ajatuksia palvelun ääreltä

© Iqoncept | Dreamstime.com
Illallisella ravintolassa huomioni kiinnitti ensin tarjoilijan vähäpuheisuus. Kun lopulta pääsin vaihtamaan muutaman lauseen, vastaus oli somasti murtaen lausuttu. Myös toinen meitä palvellut taisi olla muualta kotoisin. Mitä on tekeillä?

Olen ollut huomaavinani piirteen, että ketjuravintolat on miehitetty muutamalla vahvalla ammattilaisella ja rivillä nuoria, joista osa on innokkaasti juuri omalla alallaan, osa "on vain töissä täällä".

Jos nyt nuoret katoavat ja tilalle tulee maahanmuuttajia (mamuja), mistä on kyse? Paljon ennustettu työvoimapula alkaa nuorisoalalta? Vai onko tämä sitä samaa jatkumoa, jossa kiristyvien kustannuspaineiden alla työ kerrallaan käy kelpaamattomaksi yhtäällä, riittää toisaalla?

Vai milloin viimeksi olet tavannut "kantasuomalaisen" siivoojan? Bussikuskit ovat, Hesarin perusteella, jo suurelta osin maahanmuuttajia (Kuukausiliite 7.2011). Sairaanhoitajiahan jo tuodaan Filippiineiltä ja marjanpoimintaan löytyy intoa vielä Thaimaasta.

Ja kuitenkin nuorisotyöttömyys on karmivan korkealla.

Työn hinnoittelussa minua kammottaa toisaalta se, että tekijät jaetaan rahalla kahteen kastiin. Missä sitten ovat urapolut? Vai muistanko väärin, että suurimmat vuorineuvoksemme aloittivat firmansa tsuppareina?

Toisaalla väijyy polkuhinnoittelu. Jos veroetu tuo naapurista halvemmalla tekijöitä, kuka malttaisi olla kahmaisematta välistä leveämpää siivua itselleen? Vapaa liikkuminen toki tarjoaa saman houkutuksen myös meille, jos tilanne alkaa jurppia =)

Isompi ja kauniimpi kuva mieleeni piirtyi taannoin Helsingin kaupungin järjestämässä maahanmuuttajaseminaarissa. Heillä on maahanmuuttajat mukaan lukevainen henkilöstöstrategia: virkoihin palkataan maahanmuuttajia samassa suhteessa kuin heitä on kaupunkilaisissakin.

Mikä voisi olla sen parempaa palvelua (uskallanko sanoa, kotouttamista?) kuin että tulija tulee palvelluksi omalla kielellään! Siitä voi kotiutuminen alkaa. Ja sitten uuden elämän ja oman polun etsintään.

Loppukaneetti:
Tämä kommentti on minun. En työskentele työllistämisen parissa, enkä puhu viranomaisen suulla. Juttu kumpuaa kesän aikana kertyneistä havainnoista: veronumero-romanileiri-uutisista ja vihapuhekeskustelusta.

Olemme kaikki mukana. Mitä voimme tehdä?

lauantai 27. elokuuta 2011

Brändi-ihmettelyä linssimarkkinoilla

Armani vai Zeiss, kysyi armaani, laseja puhdistaessaan.

Miksi, tosiaankin, linssistä itsestään ei ole tullut fanituksen kohde, vaikka juuri sillä näkeminen pelastetaan? Miksi kehysten luojat nimeävät koko näkemisbisneksen?

Linssiteknologian huippunimi Carl Zeiss taitaa olla guru lähinnä vain pienen intohimoisen kameraharrastajaporukan sydämissä (tekeekö edes linssejä näkimiin..hetki..kyllä!). Me muut ostamme Canonia tai Nikonia tai mitä muita niitä nyt onkaan.

Markkinoinnin perus-ismi, brändi, perustuu erottautumiseen, erilaistamiseen. Kun ydintuote on yksi ja sama, lisäominaisuudet houkuttelevat erilaisia ostajaryhmiä. Ja kun ne on viritetty jo äärimmilleen tietyssä hintaluokassa, jäljelle jää nimi, kuori ja ulkonäkö - brändi (polttomerkki, eli kun karja sai isäntänsä polttomerkin nahkaansa).

Snap ang go -kuvaaja, kameroista puhuakseni, tekee valintansa silmillään: tahtoo sen, mikä näyttää hyvältä. Enemmänkin kuvaava jo tunnustelee kapistusta painon ja käteen sopivuuden perusteella. Tosiosaajat katsovat tekniikkaa (puhuvat polttovälistä, zoomista ja sen sellaisista, olen kuullut).

Merkitseekö nimi itsessään tässä ammattilaiskäyttäjien luokassa mitään? Vai seuraako se perässä, kuin laadun allekirjoituksena?

Miten brändit oikein elävät meidän kuluttajien päässä?
Mikä on monopolin brändi palvelumarkkinoilla?
Merkitseekö se yhtään mitään - pitäisikö?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Mikä erottaa sinut muista ammattilaisista?

Klassinen markkinoinnin kysymys häkellyttää, kun on kyse ihmisistä. Kysymys kuuluu MediaMark-hankkeen tutkimusprojektiin, jossa kartoitetaan ammatillista yhteisöllisyyttä. Sormi suusta ja vastaamaan: Mikä erottaa sinut muista ammattilaisista?

Joka tuntee minut, ei taida (enää) yllättyä vastauksestani: Ennen kaikkea muuta on oltava, kokemukseni mukaan, intohimo. Mutta on muutakin. Arvi Lindiä siteeratakseni
Meitä toimittajia yhdistää kolme seikkaa: nopea kokonaisuuksien hahmotuskyky, kyky erottaa olennainen epäolennaisesta ja taito kiteyttää se niin että muutkin ymmärtävät -Arvi Lind Otson haastattelussa
On upeaa vaihtaa ajatuksia erilaisten ihmisten kanssa. Mitä heterogeenisempi on joukko, jossa uutta luodaan, sen upeampaa älyllistä ilotulitusta on luvassa.. Mistä ajatukset suorastaan kiitävät jo huomiseen päivään.

Luvassa on Elonmerkki!