lauantai 29. toukokuuta 2010

Nykyajan markkinat

Markkinointi on verkostoja, palvelua ja ihmissuhteita. Myös B2B-puolella! Vai oletko muka saanut puhelua organisaatiolta?

Nykyaika ja uusmedia tuovat iloa ja tehoa verkostoitumiseen, tiedonsaantiin, jakamiseen - viisastumiseen.

Viime lauantai tarjosi huikean kokemuksen sosiaalisen median parhaista piirteistä. Löysin viikolla Twitterissä tapahtumavinkin (kiitos @arongas), sen Facebook-sivu tarjosi linkit mm. ohjelmaan.. Mutta pahus, lauantaini oli jo sen verran varattu, etten voinut lähteä Otaniemeen.

Se siitä, surin itsekseni.

Kunnes lauantaiaamuna, ilokseni ja yllätyksekseni, Ta-dah! SoMeTime2010-sivulla tilaisuus pyöri livenä. Minä olin Viikissä, omassa keittiössäni valmistamassa salaattia. Juttelin harvakseltaan mieheni kanssa, Maccini kökötti langattomasti vierelläni. Silti ehdin kuuntelemaan ja näkemään kaikki toivomani keynote -esitykset - ja myös tweettaamaan kohokohtia.

Miten tämä tapahtuikaan ennen? Kutsutut kokoontuivat paikkaan, josta toiset eivät tienneet. He jakoivat ajatuksia keskenään, lähettivät esityksensä toisilleen, jotka tallensivat sitten omille koneilleen tai verkkolevyilleen. Villeimmät saattoivat jakaa esityksiä sähköpostitse muillekin..

Ja nyt? Iloa, tehoa ja viisautta verkostoissa, reaaliaikaisesti!

Vaikkapa SlideSharessa julkaistavat esitykset voi kuka tahansa löytää. Niitä jakamalla saa viisastuttaa toisiakin. Kiitos @tarmotoikkanen!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Verottaja lähti verkkoon

Verottajan uudet palveluavaukset ovat riemastuttaneet ja ihmetyttäneet. Neuvontablogia odoteltaessa parikin verotoimistoa päätti kokeilla uutta tapaa tarjota asiakkaille veroneuvontaa.

Molemmissa kokeiluissa yhteisenä nimittäjänä on suurin ponnistuksemme: esitäytetty veroilmoitus. Suurimmalle osalle meistä se on se ainoa kosketuskohta verottajaan: saan kuoren, jonka sisältö minun pitää tarkistaa. Verottajalle se näyttäytyy kysynnän kasvuna neuvontapalveluissamme.

Niinpä kokeiluille oli järkevä peruste. Kun kaikki eivät kuitenkaan tule kotisivuillemme asti, mennään me sinne missä he jo parveilevat: uuden median toreilla ja turuilla.

Aamulehti kutsui blogiyhteisöönsä

Päätimme käynnistää Aamulehden blogin heti kun Veroilmoitus verkossa -palvelu olisi avattu. Rakensimme edellisellä viikolla kaikessa rauhassa kulisseissa profiilin, otimme valokuvat, päätimme nimipolitiikasta jne.

Innoissamme vaan unohdimme profiilin julkiseksi, ja - hämmästys oli suuri kun - eka kommentti koski jo meitä vielä kun luulimme olevamme piilossa! Kommentti on unohtumaton:
Vampyyri onkin puuttunut, tervetuloa kuitenkin!
Pelästys ja ilo vaihtelivat. Yhden kommentin perusteella oli vaikea päätellä, olimmeko onnistuneet vai ryssineet koko homman. Odotettiinko meitä vai inhottiinko..

Oli huojentavaa huomata, että johtajat uskalsivat pitää räväkämmästäkin kommentista. Se rohkaisi lähtemään ihmisenä ihmisten luo. - Mistäs sitä tietää, millaisen verottajakuvan kanssa lukijat painivat; nyt on mahdollisuus muuttaa sitä inhimillisemmäksi! Se vain vaatii kuuntelua.

Viestintä on vuoroittaista vaikuttamista!

Se kai tässä vuorovaikutuksessa niin ihmeen ihanaa onkin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Prosessin vaiheet tai lenkit ketjussa kulkevat jotenkin näin. Ensin sinä sanot tai teet jotain, yleisösi vastaa siihen. Sen perusteella sitten muokkaat seuraavaa reaktiotasi Sitä on vuorovaikutuksen haastavuus ja ihanuus.

Sen kaiken ihanan vain menettää, ken on etukäteen lyönyt lukkoon käsikirjoituksen, josta ei ole valmis tinkimään, ei edes vaikka yleisö buuaisi. Lukkoonlyöjä ei jätä vuorovaikutukselle tilaa.

Vakavaa on, että jos vuorovaikutuksesi toinen osapuoli, (palautteen antaja tai kommentoija) kokee että ohitat hänet tai et huomaa häntä hän ei enää palaa luoksesi. Se on tuhoisaa, jos vuorovaikutuksesi tavoite oli todella vaikuttaa häneen. Sillä välinpitämättömyytesi takia hänestä tuli juuri ns. menetetty asiakas.

Kelan esimerkin mukaan Suomi24:lle

Verkkopalvelun avautumista seuraavana tiistaina avasimme Suomi24.fi-kanavamme. Varustauduimme päivystäjin ja taustaryhmin, rakensimme niin ikään profiilin ja tarvittavat bannerit. Kirjoitimme valmiiksi muutaman, kuumimmaksi uskomamme kysymyksen.

Olimme jo etukäteen löytäneet paljon verotusta koskevia kysymyksiä sieltä, mutta tämä kanavamme tulisi keskittymään esitäytettyyn veroilmoitukseen. Hieman pelotti, pysyykö keskustelu tässä kapeassa rajauksessamme.

Yksi asiantuntijamme on riemastuttanut minut ikihyviksi sivusta kuulemallani kommentillaan: "Minusta kaikkein vaikeinta onkin kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä tavalliselle ihmiselle".

Verottajalle on luontaista neuvoa yleisesti mutta kaikenkattavasti. Kärjistäen: jos kysyn onko se A vai onko se B, on kamalaa saada vastaukseksi filosofinen pohdinta tyyliin "Jos oletamme että laki Ab kattaa tapauksen A mutta laki Ba sittenkin tapauksesi osuuden B, kysymykseesi ei ole yksiselitteistä vastausta"..

Me olemme halunneet palvella niin, että perusmenettelyyn löytyisi ymmärrettävä ohje. Vasta kun mennään asiassa syvemmälle, on kysyttävä lisää. Niitä vastauksia emme vain anna enää Suomi24:lla.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Enemmän aikaa oikeille asioille!

Roope Mokka ja kumppanit tarjosivat johtajillemme viime viikolla uusia eväitä. Hyvinvoinnin kasvu ei tule yhteiskunnassa kuluttamisesta vaan merkityksistä.

Mikael Jungner jakaa kokemuksiaan uudenlaisesta johtajuudesta, jolla tuottavuus oikeasti voidaan nostaa siivilleen, työn mielekkyydestä nyt puhumattakaan.

Samaa ajatusta on uusissa hittilahjoissa, joita sivusin yhteiskuntavastuuta käsitelleessä postauksessani.

Kansantaloustieteilijät ovat jo pitkään esitelleet käppyröitä, joissa bruttokansantuote kyllä nousee, mutta kokemus onnellisuudesta on jämähtänyt vaakasuoraan viivaan. Mistä on kyse?

Raha tuo onnea vain tiettyyn rajaan asti. Ajatus perustuu ikivanhaan rajahyödyn käsitteeseen. Käytännössä "homo consumeris" törmää siihen ahneuden raitilla: "Ei ole ensimmäisen *** voittanutta!"

Tähtien tilalle voit sijoittaa minkä tahansa muistojesi kohokohdasta:
  • tikkarin
  • viikkorahan
  • suudelman
  • audin
  • miljoonan..

    Uutinen on puhdasta draamaa kuluttamiseen ja ainaiseen kasvuun pohjautuvassa yhteiskunnassamme. Muutos on uhka mutta aina myös uusi mahdollisuus. Jännittävää on se, että uuden yhteisöllisen median aikaan me kaikki saamme äänemme kuuluviin.

    Avainsanoina ovat mielekkyys ja jakaminen. Yhtäältä kolkuttelemme perustarpeidemme ovilla: kun aikaa jää ruoan ja juoman pyydystämiseltä eikä vaarakaan vaani, seuraavaksi tahtoisimme seuraa. Toisaalta on kyse paluusta vanhoihin arvoihin: se nyt vaan tuntuu hyvältä voida auttaa.

    Tästä voi syntyä jotain uutta!

    Jakamisesta ja sen synnyttämästä asiantuntijan arvosta postissani Markkinoinnin vuosi bloggaajana
  • ShareThis

    LinkWithin

    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...