Previously on (osa 2)..
Markkinoinnin kohdentaminen ilman käsitystä kohderyhmästä on kuin haulikolla ampuisi varpusparveen.. kerrassaan turhauttavaa! Kai nyt jotain tietoa on olemassa: me suomalaisethan ollaan vakaata verkkopankkikansaa. Miten verkossa jo asioivat asiakkaamme siis mahtaisivat suhtautua ajatukseen hoitaa myös veronsa verkossa?
Tutkimusta verkkokäyttäytymisestä
Valtiovarainministeriö teettää vuosittain haastattelututkimuksen (Julkishallinnon verkkopalvelujen käyttö). Tulosten perusteella tuntui turvalliselta olettaa, että myös VKV voitaisiin kansan yleisen "verkkokypsyyden" nimissä ottaa lämpimästi vastaan.
Mutta siirtyisivätkö käyttäjät verkkoon, ne meidän oikeat verokorttiasiakkaamme? Mistä me sen tiedon saisimme??? Ja kuinka luotettava sellainen tieto olisi?
Kuinkahan moni siirtyisi verkkoon ihan luonnostaan? You know, silleen nätisti, kunhan nyt vain saa tietää, että "Haa! Uusi palvelu on syntynyt".
Riittääkö luonnostaan siirtyjien määrä meille asetettuun tavoitteeseen?
Missä nuo asiakkaat pitää kohdata, että asiasta sopii kertoa ja että tunnettuus voi oikeasti syntyä ja käyttäytyminen muuttua?
No, tunnettuus nyt pitää joka tapauksessa ensin saada ylös.. jollekin tasolle.. tietylle tasolle.. Mille tasolle? Ja tunnettuuden luominen maksaa, right?
Markkinointi investointina
Ja entäs, mihin saakka tuota maksullista markkinointia sitten oikein jatketaan? Hmm.. Kuinka paljon on VKV-katto, palvelun käyttäjämaksimi?? Miten se löytyy? Ja tietenkään sen jälkeen ei enää panosteta markkinointiin (korjaan: markkinointiviestintään), vaan kun pää on jo katossa, on alettava purkaa kattoa..
Kustannuslaskelma olikin pieni juttu viestintäkampanjan suunnittelussa. Tämä oli ePalvelun lanseeraus ja markkinoinnille tarvittiin investointilaskelma. Mutta sitä ennen.. tämähän on jotain huikeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti